Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hollywood-näyttelijä Arthur Leander kuolee lavalle Kuningas Learin esityksessä. Samaan aikaan puhkeaa tappava influenssapandemia ja ihmiskunta sellaisena kuin sen tunnemme romahtaa. Harvat onnekkaat – vai ovatko he onnekkaita? – henkiinjääneet yrittävät selvitä sivilisaation raunoilla parhaansa mukaan päivästä toiseen. Mutta taide jää: kiertävä sinfoniaorkesteri ja näytelmäseurue esittää Shakespearea ympäri Kanadan ja Yhdysvaltain entistä raja-aluetta. Kanadalaiskirjailija Emily St. John Mandelin postapokalyptinen romaani Asema 11 lähtee väkevästi käyntiin.
Emily St. John Mandelin luomat henkilöt liittyvät monin eri tavoin Arthur Leanderiin: lapsuudenystävä Clark välttää tuhon vahingossa, nuori näyttelijä Kirsten oli lapsiroolissa Arthurin kanssa lavalla, parikin ex-vaimoa sekä Arthurin ainoa lapsi ovat myös kuviossa mukana, mitä tapahtuu Arthuria lavalla elvyttäneelle entiselle paparazzille ja niin edelleen. Tarina heittelee edes takaisin noin 35 vuoden aikajanalla molemmin puolin uuden ajanlaskun alun.
Lukuisista henkilöistään ja sirpaleisesta aikajanastaan huolimatta Asema 11 on sangen sulavaa luettavaa. Kohtaukset muodostavat loogisen jatkumon, jossa ihmisten välisiä suhteita raotetaan ja syvennetään vähitellen. Mitä vanhasta maailmasta muistetaan, millaisia artefakteja ja reliikkejä sieltä kuljetetaan mukana, mitä kerrotaan tuleville sukupolville?
Itse epäilin ensin tarttua Asema 11:een, koska tieteiskirjallisuus ja postapokalyptiset dystopiat eivät oikein ole minun juttuni (ja taannoisen koronapandemian jäljiltä aihepiiri ehkä hieman ahdisti), mutta kieltämättä kirjan julkaisu Keltaisessa kirjastossa muutti ennakkokäsityksiä. Kirja on myös kahminut valtavasti palkintoja ja palkintoehdokkuuksia ympäri maailman. Ja olihan lukukokemus hieno. Kyllä tähän kannattaa perehtyä!
