Mestarivaras, huijari, älykkö, tyylikäs herrasmies, valepukujen ja tekaistujen henkilöllisyyksien erikoismies, charmantti seurapiiriliitäjä. Saammeko esitellä: Arsène Lupin. Maurice Leblancin 1900-luvun alussa luomalla dekkarisankarilla on omien sanojensa mukaan ”toisten omaisuudesta hieman erikoisia käsityksiä”, mutta sydän hänellä on hyvä, eikä hän jätä hädänalaisia pulaan.
Kaisa Siveniuksen oivallisesti kääntämässä kokoelmassa Arsène Lupin : Mestarivarkaan kootut kertomukset on samojen kansien sisällä kaikki 20 novellia, joissa Lupin itse oli pääosassa. Varhaisemmissa kertomuksissa tavataan mielikuvituksellisia rikollisia suunnitelmia punova ja toteuttava varas-Lupin, mutta mitä pidemmälle edetään, sen enemmän Lupin näyttäytyy jonkinlaisena opportunistisena salapoliisina, joka paitsi ratkaisee ongelman, myös pitää huolen siitä, ettei itse jää ilman sopivaa palkkiota.
Arsène Lupinin lähin kirjallinen vertailukohta on aivan ilmeisesti hänen aikalaisensa Sherlock Holmes – kuuluisa englantilainen mestarisalapoliisi, kuten Leblanc häneen toistuvasti viittaa. Itse asiassa Lupin ja Holmes kohtaavatkin kertaalleen toisensa. Maurice Leblanc on Sir Arthur Conan Doylen veroinen mysteerien laatija, mutta lain molemmilla puolilla viihtyvä Lupin jättää kirjailijalle ehkä hieman enemmän vapauksia kuin tiukasti rikoksien selvittelyyn keskittyvä Holmes. Lisäksi on todettava, että Lupinin seikkailuja sävyttää aina tietty kepeys ja huumorikin, vaikkei niistä jännitystäkään uuvu.
Dekkareiden ja mysteereiden ystävälle Maurice Leblancin Arsène Lupin on täsmäosuma. Koko genren yhtenä ehdottomista perusteoksista mestarivarkaan seikkailut ovat tarpeellista yleissivistystä kaikille hyvästä kirjallisuudesta nauttiville. Tämä nousee vuoden parhaiden lukukokemusteni joukkoon. Suosittelen!