Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minna Lindgren on yksi minun suosikkikirjailijoistani, hän osaa tarinan ja huumorin kautta tuoda esille epäkohtia, joita esiintyy jos ja vaikka missä.
Armon Anneli kertoo Anneli Kaulimosta, joka on entinen opettaja ja nykyinen eläinlääkäri. Anneli varmaan oletti, että eläinten kanssa olisi helpompaa… No, ei ole sekään ammatti nykyaikana herkkua, sillä eläinten omistajat ovat ihmisiä ja ei aina sieltä helpoimmasta päästä.
Toinen toistaan erilaisia, outoja tarinoita eläinten kohtelusta, eläinten omistajista ja miten kukin käyttäytyy, niin niitä piisaa. Kaikki ovat niin leppoisalla huumorilla kerrottu, vaikka hauskanvakavasti.
”Anneli olisi halunut juosta vessaan pissalle, mutta ei ehtinyt, kun vastaanottohuoneeseen jo astui heiveröinen nainen vanhan, harvakarvaisen kissan kanssan. Kissan nimi oli Paavo. Se oli narttu.”
Kun Anneli joutuu jos vaikka mihin tilanteeseen, kun ei haluta lopettaa eläintä, vaikka olisi tarve ja toisin päin, niin väkisinkin näen silti eräänlaisen maalaiskomedian ainekset. Aina on joku, joka juonii ja joku, joka haluaa pelastaa ja olla se ”armon anneli”.
Kaikki tyypit tässä kirjassa olivat niin parhaita ja ihan lemppariksi nousi iäkäs vanha rouva, joka puhui lähes kaiken aikaa Shakespearen näytelmien reploilla ja kaikki hänen lemmikit olivat nimetty Shakespearen henkilöhahmoilla. Aivan herkullista. Nauratti joka kerran, vaikka oli kyse vakavasta asiasta.
Armon Anneli on kirja, jossa nousee aiheeksi niin eläimet kuin ihmisetkin. Jättää mietintään, miten se on, kuka saa elää, kuka kuolla. Pidin tästä kirjasta tavattomasti sen informatiivisen tarinan takia, joka oli huumorin tarjottimella tarjoiltu.
