Varsinkin näin kesäisin, miksei toki muulloinkin, sitä kaipaa lukemisekseen jotakin kevyttä ja rentoa. Tuija Lehtisen kirjat ovat siihen tarkoitukseen enemmän kuin sopivia. Rentoa lukemista pienellä romantiikalla höystettynä ja kun tarinaan tietää saavan jatkoa, niin kirjan nopea loppuminenkaan ei harmita niin kovasti.
Tuija Lehtisen Armon aika -kirjassa hypätään apteekkien ihmeelliseen maailmaan. Kirjan päähenkilönä toimii farmaseutti Mona Meri ja hänen enonsa on apteekkari Armo. Itse apteekkiympäristö ei ehkä ensimmäisenä herätä mielenkiintoa, mutta kirjaa lukiessa erilaiset asiakastapaukset ja apteekissa tapahtuvat pienet kömmähdykset saavat lukijan viihtymään. Eikä kirja varsinaisesti keskity itse apteekkiin häiritsevästi, vaan se on sopiva lisä Monan elämän kertomiseen.
Itse Mona Meri on maailmalta takaisin suomeen palannut juuri eronnut nainen. Hän majottautuu enonsa jyhkeään kivitaloon samalla saaden naapurikseen ihania sukulaisia. Sitähän sanotaan että suku on pahin? Ja mitäpä tosiaan Lehtisen kirjat olisivat ilman romantiikkaa. Mona menee ja ihastuu mystiseen radioääneen, salaiseen ihailijaan. Saako Mona selville kuka tämä mystinen mies on? Ja osaako hän heittäytyä romanssiin mukaan vai yrittääkö edelleen selvitä edellisestä miehestään?
Poksautin pullon auki, kaadoin viiniä lasiin ja kohotin maljan tulevaisuudelle. Oli pakko uskoa, että aurinko paistaisi vielä risukasaan, joksi koin itseni juuri nyt.
Lehtisen kirjat ovat rentoja ja turvallisen tuttuja. Jos on lukenut nuoresta lähtien Tuija Lehtisen kirjoja, niin en ainakaan itse osaa olla lukematta niitä näin aikuisiällä, vaikka ne eivät välttämättä enää ihan itselleni kohdistuisikaan.