Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
A Mercy -teoksen nimisuomennos voi johtaa ajatuksen armolahja-sanan ensisijaiseen merkitykseen, Jumalan antamaan hengelliseen kykyyn. Tässä on kuitenkin kyse profaanista, jos toki armeliaassa ja pyyteettömässä tarkoituksessa tehdystä teosta, jonka jumalisuus on enintään ironiaa. Eikähän Toni Morrison mitään iltasatuja kirjoittele. Sudet syövät ja ihmiset lyövät.
Ollaan 1680-luvun Virginiassa Pohjois-Amerikassa. Orjakauppa on vasta käynnistynyt. Lisäksi maahan huostautuu ihmisiä Euroopan eri maista, eri syistä. Hollannista lähtenyt Jacob Vaark pitää pientä tilaa ja tekee kauppamatkoja. Yhdellä matkalla hän saa mukaansa Florensin, yhdeksänvuotiaan mustan tytön. Florens ei saa koskaan tietää, miksi äiti antoi hänet pois, ja hyväksyntää ja rakkautta etsivän tytön kasvu on kipeää.
Intensiivisessä tekstissään Morrison kirjoittaa henkilöistään, heidän kanssakäymisestään ja heidän menneisyydestään vajaan 200 sivua, ja tiiliskiven verran. Siinä on sijansa mustilla, valkoisilla, alkuasukkailla ja mulateilla; maa-aatelilla, orjilla, vapailla ja vapautetuilla; toisiaan kyräilevillä kirkkokunnilla ja taikauskolla; varkailla ja huorilla; viisailla ja hulluilla. Ja hullulla voi olla viisautensa ja mustalla miehellä vapautensa, ja valkoinenkin voi olla orjantyössä. Morrison ei ole yksisilmäinen, vaikka kirjan ydintarina onkin afrikkalaisten orjuuden tarina kovassa pähkinänkuoressa.
Perinteiseen kerrontatapaan tottuneen voi olla alkuun hankala saada kirjasta kiinni, mutta Morrisoniin voi luottaa. Kirjan mittaan tapahtumat valkenevat, kertautuvat ja syvenevät. Rakenne on ihan selkeä: joka toisen luvun puhuja on Florens, joka toisessa luvussa kertoja ottaa vuoron perään jokaisen muun keskeisen henkilön näkökulman. Tavattoman upea teos on myös upeasti suomennettu (Seppo Loponen).