Kun Zack näkee aivan tavallisena päivänä lentävän lautasen, hän ei soita NASA:lle, vaan uskoo tulleensa yhtä hulluksi kuin isänsä. Ufo-havainnon innoittamana Zack tarkastelee uusilla silmillä isänsä jäämistöä ja mielettömiä muistiinpanoja.
Isä oli kehitellyt salaliittoteoriaa, jonka mukaan kaikki elokuvat ja pelit muista maailmoista on kehitetty avaruusolioiden maailmanvalloitusta varten. Olivat tulevat muukalaiset sitten ystävällisiä tai vihamielisiä, nuoriso osaisi alitajuntaisesti hoidella ongelman pelattuaan pelejä ja katsottuaan elokuvia. Mutta tämähän on vain salaliittoteoria..?
Ready Player One on hankala kirja päihittää, eikä Armada saavuta mestariteoksen meriittejä. Kirjan salaliittoteoriat ovat hauskoja ja Clinen tapaan tulvillaan viittauksia populaarikulttuuriin, mutta se kompastuu samalla tunnettuihin kliseisiin. Yksityiskohtaisille peliselostuksille ja pelisanastolle on oma kohdeyleisönsä, johon en omilla pelaajakokemuksillani ihan yllä.