Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
No nyt tässä varsinaisessa suossa rämmitään ja silmistä hikeä jos rähmääkin pyyhitään. Ketä uskoa, ketä ei? Poliitikkoja ei ainakaan, noita kansannuoleskelijoita. Keskiluokkakin mennä viuhottaa mitään tajuamatta kansantaloudesta: ovat nöyriä talutettavia, kun kansanedustajat ja ministerit kääntävät asiat päälaelleen äänestäjille puhuessaan. Verot verta juovat – tuo ikivanha lausahdus onkin totisinta totta! mikäli tätä Kalle Isokallion aapisopasta on uskominen.
Täytyy tosin olla varovainen tätä miestä kuullessaan: hänhän on elänyt mukavin bonuksin rikasta elämää päästyään nelikymppisenä eläkkeelle Jorma Ollilan edeltäjänä Nokian toimitusjohtajan pestiltä.
Yhtä kaikki. Totuutta tulee torven täydeltä: miljoonaa tuottamatonta lähinnä valtion ja kunnan virkailijaa ovat tuotteita tekevien elättejä, niin sanottuja saamamiehiä. Samaan joukkoon kuuluvat opiskelijat, nuo hitaat laiskurit, jotka elävät verovaroin kaikkine avustuksineen.
Yrittäjät elättävät tätä yhteiskuntaa.
Jatkanko? Enpä taida: käykääs lukaisemassa tämä opas, Arkadianmäen aapinen, niin löydätte perustelut ja lisää yhteiskunnallisia kieroutumia. Kenties Kallen patoutumia?
Oli virkistävää herätä ja hieroskella silmiään, kun TV:n Jälkiviisaista tuttu Kalle Isokallio töräyttelee torveensa totuuden siemeniä.
Minäkin keskiluokkainen opettaja luulin aikoinaan tekeväni arvokasta työtä, vaan väärässä olin. Loinen ja oikeiden töiden elätti näytän olleeni. Ja nyt vielä eläkkeellä entistä pahempi lurjus.
Soman itseruoskintarupeaman tarjoaa Kalle Isokallio (s. 1948) lukijalle – itsensä unohtaen, poislukien.
Summa summarum: en tiijjä, perkule!