Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aristoteles on yksi länsimaisen ajattelun suurimmista nimistä, mutta lihaa ja verta olevan miehen tavoittaminen suurmiesimagon takaa on haastavaa. Tassos Apostolidis ja kuvittaja Alecos Papadatos tarttuvat tähän haasteeseen sarjakuvassaan Aristotle : A Graphic Biography, ja onnistuvat siinä yllättävän hyvin.
Sarjakuvan kertojana toimii Theofrastos, Aristoteleen oppilas, yhteistyökumppani sekä Aristoteleen perustaman Lykeion-koulun johtaja. Mies on oivallinen valinta, sillä kukapa olisi parempi kertomaan oppi-isänsä elämästä ja ajattelusta kuin hänen läheisin oppilaansa.
Sarjakuva onnistuu hyvin Aristoteleen arkipäiväistämisessä, ja tässä tulikin itselleni kirjan suurin yllätys. Aristoteleen vaimo Pythias oli filosofi-kuningas Hermiaan veljentytär, ja tiettävästi hän oli kreikkalaiseksi naiseksi hyvin koulutettu. Vaikka Pythiaasta ei tiedetä hirveän paljon, vaikuttaa siltä, että Aristoteles kohteli häntä arvostavasti ja, että heidän avioliittonsa oli rakastava. Tämä on siinä mielessä kiinnostavaa, että Aristoteles kuitenkin on tunnettu mielipiteistään, jotka eivät erityisemmin imarrelleet naissukupuolta. Teoria ja käytäntö ovat kuitenkin usein eri asioita, eikä tämä olisi ensimmäinen kerta historiassa kun filosofin yksityiselämä ja opetukset eivät ihan osuneet yksiin. Olipa pariskunnan suhde todellisuudessa minkälainen hyvänsä, Apostolidiksen näkemys siitä tuntuu joka tapauksessa ihan uskottavalta.
Papadatos on myös kuvittanut filosofin hieman rähjäisen näköisenä tavisäijänä, mikä tuo sekin omanlaistaan uskottavuutta. Todellisuudessahan emme tiedä Aristoteleen ulkonäöstä mitään varmaa. Aristotelesta onkin kiinnostava verrata sarjakuvan toiseen suurmieheen, Aleksanteri Suureen, jonka opettajana Aristoteles jonkin aikaa toimi. Aleksanteri on päin vastoin piirretty kuin patsaaksi, hahmolla ei ole edes pupilleja mikä oikein korostaa hahmon epäinhimillisyyttä. Ratkaisussa on järkeä, Aleksanteri Suuri on mielestäni juuri sellainen historian hahmo, johon on mahdotonta samastua – hänestä on kasvanut liian legendaarinen.
Makedonian kasvulla sotilaalliseksi suurvallaksi oli Aristoteleen elämään suuri vaikutus, muutenkin kuin Aleksanteri Suuren kautta. Kreikassa katsottiin makedonialaisia karsaasti, minkä makedonialainen Aristoteles sai kokea omissa nahoissaan montakin kertaa elämänsä aikana. Lopulta vuosi ennen kuolemaansa hän joutui pakenemaan Ateenasta Euboian saarelle. Aikakauden poliittinen epävakaus on sinänsä kiinnostavaa luettavaa, ja se tulee sarjakuvassa hyvin esille.
Sen sijaan joillekin sarjakuvan heikkous voi olla se, että sen perusteella ei saa kovinkaan hyvää kuvaa Aristoteleen ajattelusta. Haasteena on hänen ajattelunsa järjetön laajuus, joka kattoi käytännössä kaiken aikansa tieteen ja filosofian osa-alueet. Vaikka sarjakuvassa tietysti käsitellään muun muassa Aristoteleen logiikkateoriaa, tieteenfilosofian kehittämistä ja teorioita hyvän hallinnon perusteista, niin ne väistämättä jäävät nopeiksi pintaraapaisuiksi. Aristotle : A Biography onkin siten väistämättä enemmän henkilökuva, kuin kirja josta saa jonkinlaisen tiivistyksen filosofin opetuksista. Tämä on tekijöiltä sinänsä ihan perusteltu päätös, sillä Aristoteleen opetuksista löytyy kyllä kirjallisuutta vaikka millä mitalla.
Sarjakuvan hienosta visuaalisuudesta on vielä sanottava sananen. Kuvittaja Alecos Papadatos on suomalaisille ennestään tuttu matemaatikko, filosofi ja loogikko Bertrand Russellin ajattelua käsittelevästä sarjakuvasta Logicomix : Nerouden ja hulluden rajalla. Täytyy myöntää, etten aluksi huomannut yhteyttä, sillä Papadatoksen tyyli on kehittynyt valtavasti. Ei hän huonoa jälkeä missään tapauksessa ennenkään tehnyt, mutta viivan elävyys ja hahmojen luonteikkuus on nyt aivan toisella tasolla.
Logicomix tuntuu Aristotle : A Biographyn kanssa muutenkin samalta jatkumolta, sillä Aristoteles pysyi merkittävänä loogikkona aina 1800-luvulle asti, jolloin modernit loogikot alkoivat viimeistään syrjäyttää vanhan mestarin. Toisin kuin Aristotle, Logicomix kuitenkin keskittyy enemmän Russelin ajatuksiin, kuin hänen henkilöönsä. Joka tapauksessa Aristotle on ehdottomasti hyvä valinta kaikille Logicomixin ystäville, ja voi sarjakuvaa suositella lämpimästi myös muillekin – tässä ollaan länsimaisen ajattelun alkulähteellä, ja teos onnistuu tekemään Aristoteleen elämästä ja filosofiasta kiinnostavaa ja helposti lähestyttävää.
