Iran on mielenkiintoinen maa, johon on kiinnostavaa retkeillä näin kirjallisesti. Maan lähihistoriaa värittää tietysti 1940-luvulta alkanut vallankumousten ketju, jossa šaahi ensin nostettiin valtaan, sitten syrjäytettiin ja sitten nostettiin vastavallankaappauksella valtaan. Lopulta sitten vuoden 1979 vallankumouksessa šaahin länsimielinen, itsevaltainen monarkia syrjäytettiin vasemmistolaisten, perustuslaillisten ja uskonnollisten ryhmien voimin ja korvattiin ajatollah Khomeinin johtamalla islamilaisella teokratialla.
Aria alkaa vuonna 1953, jolloin šaahi ensimmäisen kerran syrjäytettiin. Tyttö syntyy, vähän epämääräisiin oloihin, ja joutuu heti vauvana hylätyksi. Nuori sotilas pelastaa vauvan ja vie tämän kotiinsa. Tyttö saa nimekseen Aria, joka on Iranissa miehen nimi; sotilas ajattelee italiaksi aarioita nimetessään lapsen. Aria saa äidikseen ankaran Zahran, joka kohtelee tätä kaltoin.
Zahra ei jää Arian ainoaksi äidiksi. Seuraavaksi äidikseen Aria saa varakkaan ja lempeän Ferešten, jonka siipien alla elämä näyttäytyy toisenlaisena kuin Zahran halveksumana. Aria pääsee kouluun ja näkee muutakin elämää kuin vain kodin – jopa kirjaimellisesti, sillä Arian tuo Ferešten luokse trakooma. Vallankumouksen etenemisen myötä Aria saa kolmanneksi äidikseen vielä köyhän ja salaperäisen Mehrin.
Vaikka kirja Ariasta kertookin, Arian osa on olla jossain määrin sivuhenkilö, kun muiden henkilöiden toiminta vie tapahtumia. Aria on sivullinen myös Iranin yhteiskunnan muutoksissa, joita lukijakin pääsee seuraamaan: kuinka kommunistit ja uskonnolliset piirit juonivat šaahin valtaa vastaan, mutta kuinka lopulta valta päätyy ajatollah Khomeinin johtamille uskonnollisille piireille ja miten se sitten näkyy yhteiskunnassa.
Paikoittain Aria etenee vähän raskassoutuisesti, mutta toisaalta kuvaa Irania ja iranilaisia ihmisiä yhteiskunnan julkisivun takana mielenkiintoisella tavalla, valottaen tätä kiinnostavaa ja ristiriitaista maata taas uudesta näkökulmasta.