Islantilainen Valdimar Haraldsson perusti nuorena aikakauslehden, koska oli vakuuttunut pohjoisen rodun ylivertaisuuden johtuvan muita kansoja runsaammasta kalansyönnistä. Hän tuli lehtensä kautta tutuksi tanskalaisen laivanvarustajasuvun kanssa, jonka uuden aluksen neitsytmatkalle hänet vuonna 1949 vanhana miehenä kutsutaan vieraaksi. Laivan toinen perämies viihdyttää miehistöä iltaisin kertomuksillaan antiikin kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvasta argonauttien matkasta ja erityisesti sen pitkästä pysähdyksestä Lemnoksen saarelle. Tarinansa perämies Kaineus kuuntelee puunsäleestä, jonka hän väittää olevan peräisin argonauttien Argo-laivasta. Puunsäleellä on myös toinen ihmeitä tekevä vaikutus, jonka Valdimar tuntee jalkojensa välissä.
Täh?
Sjón on islantilainen kirjailija, joka kirjoittaa outoja ohuita kirjoja. Argon lastu on alle 150-sivuinen romaani, joka jättää lukijan ihmettelemään, mitä kummaa hän juuri tuli lukeneeksi. Sjón ammentaa myyteistä ja antiikin klassikoista – Euripides ja Ovidius mainitaan lähteiden joukossa – ja toisaalta pohjoisesta merenkulkijaperinteestä. Argon lastu vihjailee, että antiikin aikaan ihmisten keskuudessa eläneet jumalat eivät olisi hävinneet minnekään, he vain kätkeytyisivät nykyään paremmin kuin ennen. Ja sankarit, Herakles, Iason, Hypsipyle, Atalante, he olivat ihan todellisia henkilöitä todellisine motiiveineen.
Argon lastu on viehättävä romaani. Sjón pistää miettimään, milloin hän on tosissaan ja milloin laskettelee täyttä luikuria. Kirjan luomaan myyttiseen maailmaan haluaa kuitenkin uskoa, ainakin niin kauan kuin kirja käsissä on. Kannattaa kokeilla!