Joni Skiftesvikin novellikokoelma Apteekkilaiva tarjoilee lukijalle monipuolisen aikamatkan Perämeren perukoille. Kokoelman alkupuolella liikutaan 1960-luvun alussa pienellä paikkakunnalla Oulun liepeillä. 13-vuotias puoliorpo Heikki ottaa aikuistumisen ensiaskelia. Hän paimentaa naapuruston pahaisia kaksospoikia, tapaa tulevan suosikkinäyttelijän, etsii sodan aikana ammutun saksalaissotilaan hautaa ja haaveilee niin tytöistä kuin paljon muustakin.
Variksenpoikasen voi opettaa puhumaan. Näinkin pienestä aiheesta saa syvästi koskettavan novellin. Kuten myös lopputilin ottavasta, kipujensa kanssa painivasta autokauppiaasta.
Skiftesvikin intohimo merenkulkuun näyttäytyy kokoelman kolmessa viimeisessä novellissa. Tapaamme Grönlannista troolaria hakemaan lähteneen sijoittajan. Kuulemme tunnustuksen Krimin sodan aikaiselta luotsilta, joka maanpetturiksi muuttuneena sai ohjata suurta höyryfregattia kohti Oulun satamaa. Teoksen päättävässä pitkässä niminovellissa puolestaan syysmyrskykään ei estä paremmasta elämästä haaveilevia pirtutrokareita lähtemästä pimeille vesille.
Joni Skiftesvikin novellit eivät ole suuria kertomuksia. Oikeastaan asia on aivan päin vastoin: Skiftesvik on nimenomaisesti arkisten tavallisten tapausten tulkki. Hänen henkilönsä eivät ole sankareita, he ovat oikeita ja aitoja ihmisiä. Ja juuri tässä arkisten merkitysten kuvauksessa onkin Skiftesvikin voima. Hänen empaattinen ja syvästi inhimillinen kerrontansa on suorastaan ihailtavaa luettavaa. Apteekkilaiva on kerrassaan hieno novellikokoelma, joten se saakin yhden painavimmista suosituksistani tänä vuonna.