Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjan takakanteen on painettu Waltarin muistelmista otettu teksti: ”Olen kirjassani koettanut kuvata uutta sukupolvea sellaisena, miksi sen suurimmalta osaltaan käsitän, tyytymätöntä, kypsymätöntä, harhailevaa sukupolvea, joka on saanut liian paljon ja joka tahtoo aina enemmän – jonka pyrkimykset kohdistuvat maallisiin arvoihin ja joka kuvittelee löytävänsä onnensa matalassa, hajanaisessa nautintoelämässä.” Kirja on kirjoitettu vuonna 1931 –ihmisluonto on muuttumaton, kuten on kai jo usein todettu.
Appelsiininsiemen kertoo erään helsinkiläisperheen tarinan noin vuoden ajalta. Irene, perheen vanhin lapsi, on juuri lopettelemaisillaan abiturienttivuotta ja hänen veljensä Kai on pari vuotta nuorempi. Heidän isänsä Reinhold on hajamielinen, vanhahko professori. He kaikki etsivät elämänsä onnea. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta jotain tuntuu jokaiselta puuttuvan.
Ireneä alkavat ahdistaa kodin seinät, ja hän etsii jännitystä elämäänsä juhlista ja miehistä. Kai on aikuistumisen kynnyksellä. Professorin elämässä kaikki tuntuu jo olevan ohi, mutta vielä hän yrittää löytää valoa elämäänsä. Päähenkilöt tulevat erittäin eläviksi kirjassa, jonka varsinainen sisältö syntyy heidän ajatustensa syväluotaamisesta. Perheen äiti Sanni jää kuitenkin valitettavan ohueksi henkilöksi.
Waltari tuntee ihmisluonnon jokaista sopukkaa myöten ja osaa myös kuvata sitä taitavasti. Lisäksi on nautinto lukea laadukasta suomen kieltä, joka tuntuu paradoksisesti jotenkin tuoreelta, koska on sen verran vanhanaikaista. Kirjan aiheet, rakkaus sekä elämän onnen etsiminen ovat kuitenkin yhtä tuoreita nyt kuin 70 vuotta sitten.