Joanne Harris on oivallista kesäluettavaa. Juoni etenee verkalleen kuin letkeät kesäpäivät mausteenaan sopivasti jännitystä ja herkullisia ruokia. Appelsiinin tuoksu on Harrisin niin sanotun ruokatrilogian kolmas osa. Kirjat ovat täysin itsenäisiä teoksia, mutta ruoka tai juoma esittää tärkeää osaa. Suklaapuodissa nautiskeltiin synnillisellä suklaalla, Kesäviinissä elähdyttävällä viinillä ja Appelsiinin tuoksussa keskitytään rehelliseen kotiruokaan.
Appelsiinin tuoksussa eletään kahdessa ajassa kertojanaan Framboise, yksinhuoltajaperheen nuori villikko. Framboise on palannut kotiseudulleen vanhana naisena mutta pitää henkilöllisyytensä salassa minkä syy ulottuu yhteen lapsuuden kesään. Muistelut vievät sota-aikoihin ja Saksan miehittämään Ranskaan. Nuoruusmuisteluissaan Framboise on vasta yhdeksänkesäinen tyttö ja vaikka onkin pikkuvanha ja sota-ajan karaisema, tuntuu ikä silti aivan liian nuorelta tekoihin nähden. Toisaalta taas, sitä saattaa unohtaa kuinka rohkeita lapset saattavatkaan olla.
Appelsiinin tuoksu on nautittavaa luettavaa veden kielelle tuovien kokkausten sekä monipuolisten hahmojensa ansiosta. Harris saa rakastamaan ja vihaamaan henkilöitä ja loppuratkaisua viivytetään kukuttavasti viimeiseen asti. Nykyhetken ja muisteloiden tarinat ovat koukuttavia omilla tavoillaan ja lukija janoaa lisätietoja hahmoista.
Kirjaa voi suositella ruokaharrastajille ja kesälukemiseksi niille jotka eivät halua liian kevyttä luettavaa lomillakaan. Appelsiinin tuoksu tuo kesän kielelle ja viimeisiltä sivuilta voi melkein haistaa syksyn ensimmäiset merkit, joiden ei toivoisi koskaan tulevan, mutta otetaan lopulta vastaan hymyssä suin.