Apinatalo alkaa hyvin, Sara Gruen tempaa kerronnallaan mukaansa ensimmäisestä sivusta lähtien.
Bonobot ovat simpanssien näköisiä ihmisapinoita, joita kohdellaan hyvin kielilaboratoriossa, missä tutkitaan ihmisapinoiden älykkyyttä ja kielellistä lahjakkuutta inhimillisin keinoin. Kaikki eivät kuitenkaan näytä olevan samaa mieltä.
Vauhdikkaan alun jälkeen kirja melkein pysähtyy ja keskittyy henkilöhahmojen suhteisiin ja niiden moniin ongelmiin. Eduksi täytyy kuitenkin sanoa, että henkilöhahmot rakennetaan hyvin. Kuitenkin Gruenin alaa ovat eläimet, joihin lopulta palataan, luettava saattaa kuitenkin järkyttää.
Apinatalon juonenkulku ja tempo ovat tavallisesta poikkeavia ja vaikkei se omasta mielestäni yllä aivan Vettä elefanteille -kirjan tasolle, Gruen osaa kirjoittaa koukuttavan kirjan. Jotkin asiat tuntuivat turhilta, mutta ne lisäsivät realistisuutta ja etenkin eläinten kohtelua käsitellään ajatuksia herättävästi. Kirja ei sovi herkimmille eläintenystäville.