Muistan joskus vuonna 2013, kun tämä kirja ilmestyi, ajatelleeni, että onpas kiva kirja, mutta silloin se jostain kumman syystä jäi lukematta, unohtui tai hävisi mielestä, aivan kuin olisin hukannut kauppalapun. Vaan kuten silloin, kun kauppalapun hukkaa, jää mieleen, mitä siihen on kirjoittanut…
Antipastoraali kertoo miehen, kertojan matkoista kauppaan, ostoksista, havainnoista matkalta, kaupasta ja kaikista hänen tapaamistaan ihmisistä. Yllättävän paljon on havaintoja ja tarinoita.
Kuvituksena on kauppalappuja, ostoslistoja. Tarinatkin ovat lyhyitä, niin kuin kauppalaput ovat. Silti pikkujutut ovat paikoitellen hauskoja, ajattelemisen aihetta antavia. Mieleen jäi se, kun mies mietti muistokirjoitusta:
Mies sai maata läheltä Saimaata
Siellä hän sai maata ja poltella Saimaata
Luin välillä ihan ahmien, että mitä seuraavaksi. Toisinaan luin vain yhden tai kaksi. Sitten mietin, mitä minulle tulee mieleen. Paljon tuli. Mitä löytyy jääkaapista, kun pitäisi lähteä kauppaan. Kun lähtee siihen osuuskauppaan, niin keitä tulee vastaan ja miksi.
Erittäin suositeltava kirja, ota kiinni ja paneudu. Mieti seuraavan kerran, kun rutistat kauppalappusi ja heität sen pois, onko se jollekin tarinan aihe.