Leinon viimeisin rikoskirja, Ansa, on jälleen aitoa ja vahvaa tekstiä. Miten vaikeaa onkaan ero oikean ja väärän välillä! Kirjassa poika kasvaa pakolla isänsä tilalle pyörittämään rikosbisnestä, koska on pakko. Toisaalta juonena kulkee myös poliisin elämä – työn ja perheen yhteensovittaminen nyky-yhteiskunnassa, ympäristön vaatimukset ja hektinen elämä. Yhtä huonosti voi myös rikollisen perhe, sekä henkisesti että fyysisesti oudolla tavalla lähellä.
Kirjan henkilöt piirtyvät mieleen lähtemättömästi, taitavasti kuvattuna heikkouksineen ja olemuksineen. Kirjoittajalla on kyky kirjoittaa melkoisen visuaalisia kohtauksia, ilmeisesti elokuvien käsikirjoittajanakin toimineena visiot ovatkin rajuja ja toimivia.
Kirjan suurimpana juonena kulkee iso heroiinin salakuljetusoperaatio, jonka lähteet johtavat Venäjälle ja jonka on tarkoitus vain kulkea Suomen kautta Ruotsiin jatkotoimia varten. Asiaan kuitenkin sekaantuu monikin väärä taho ja ruumiita syntyy sekä ylimmässä portaassa että muualla. Poliisistakin annetaan tappomääräys, ettei lisävahinkoja syntyisi.
Leino kirjoittaa vahvasti ja eläytyen erittäin ajankohtaisista ja kipeistäkin yhteiskunnallisista asioista sekä ottaa rohkeasti kantaa asioihin. Läsnä ovat myös lama, sen seuraukset, yt-neuvottelut, kulutushysteria, oman edun tavoittelu ja muut lieveilmiöt. Teksti on sujuvaa ja elinvoimaista. Suosittelen kaikille rikoskirjallisuuden ystäville sekä myös yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille. Kirjaa tuskin malttaa laskea kädestään – tämä on pakko lukea loppuun. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!