Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos ei ole aikaisemmin tutustunut Timo K. Mukkaan kirjailijana eikä hänen taustoihinsa, on erinomaista, että kirjassa on kattava ja melko yksityiskohtainen toimittajan johdanto-osuus. Kirjeitä olisi muuten ehkä vaikea sijoittaa oikeisiin asiayhteyksiin sekä miehen omiin elämäntilanteisiin, vastoinkäymisiin ja ongelmiin.
Kirjeet eivät välttämättä aina ole aikajärjestyksessä, ne on kehitty jonkin teeman tai elämänvaiheen ympärille. Ensimmäiset säilyneet kirjeet hän lähetetti varhaiskypsänä nuorena (13–15-vuotiaana) kustantajalle, jolta tivasi myös arvostelua runoistaan ja kirjoituksistaan. Nuori mies tiesi hyvin, millä tiellä oli. Hänen oli kirjoitettava! Se käy ilmi myös kirjeistä.
Olosuhteet olivat välillä julmat, mutta hän ei silti lannistunut. Köyhyys painoi eikä aina ollut rahaa kunnolla edes ruokaan saati puhelimeen. Siksi – ja tietysti luonnostaankin – hän oli ahkera kirjeiden kirjoittaja. Kirjeitä lähti niin kirjailijatovereille kuin muillekin ystäville ja tuttaville hyvässä ja pahassa. Kauniita ja herkkiä kirjeitä rakastetulle sekä äidille, jota hän usein yritti rauhoitella. Kriittisiäkin kannanottoja on mukana, muun muassa eroaminen Kirjailijaliitosta ja vakaat perustelut asiaan. Lähes hätähuutona voi lukea, miten perhe saa häädön Pellosta ja kirjailijan vetoomukset kuntaan päin. Sairastaminen ei ollut helppoa sekään, koska silloin ei välttämättä jaksanut edes lukea tai kirjoittaa.
Mukkaa pidettiin paikallisesti melkoisena rienaajana, toisin olisi tilanne varmasti nyt. Hymy-lehti sekä muutama muukin julkaisu teki julmia juttuja kirjailijasta, joka puolestaan lähetti vastineita hänestä julkaistuista virheellistä tietoa sisältävistä artikkeleista. Hän kirjoitti myös presidentti Kekkoselle, mikä ettei!
Mukka oli haastava kirjailija ja runoilija, lisäksi hän myös maalasi. Useimmat kirjeistä koskevat kirjoja, niiden julkaisemista ja rahahuolia näihin liittyen. Silti aina ohessa vilahtaa paljon miehen lukemaa ja kokemaa, tunnelmapaloja tai rankkaakin elämää.
Itse koin kirjan tärkeäksi, mutta mielestäni tämän lukeminen edellyttää myös Mukan teosten lukemista, tai ainakin niiden tuntemista edes osittain. Mikäli taustalla ei ole perustietoja, kirjeistä ei hyvin toimitettunakaan ole kovin paljon iloa. Kirjallisuusteko sinänsä on jo julkaista nämä kirjeet. Toivon, että joku kirjoittaisi tai kokoaisi miehestä asiallisen elämäkerran. Timo K. Mukka (1944–1973) olisi sen ansainnut! Lisäksi toivoisin lisäpainoksia hänen teoksistaan – niille olisi taatusti lukijoita tänäkin päivänä.