Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuten aikaisemmin esittelemäni Anna opettajana -teos, myös tämä käsillä oleva kirja kuuluu Anna-sarjan niihin osiin, jotka L. M. Montgomery kirjoitti paljon myöhemmin kuin varsinaisen sarjan ja jotka suomennettiinkin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2002. Alkuteos ilmestyi vuonna 1939 ja oli siten viimeinen Montgomeryn elossa ollen julkaistu kirja.
Anna opettajana oli eräänlainen sarja kertomuksia kehyskertomuksen sisällä, ja niin voidaan sanoa myös Annan perhe -kirjasta. Blythet ovat muuttaneet Haavemajastaan Kotikunnaalle ja perhe on kasvanut edellisen kodin Jemistä peräti neljällä uudella lapsella: Walter on runollinen, minkä takia ulkopuoliset pitävät häntä hieman tyttömäisenä; kaksoset Nan ja Di ovat keskenään aivan erinäköisiä ja vastakkaisia luonteiltaankin, ja Shirley (joka kirjassa on siis pojan nimi) on voimakastahtoisen mutta ”paikkansa tietävän” taloudenhoitajan Susan Bakerin suosikki. Kuopus Rilla syntyy sitten vähän myöhemmin.
Kirjan episodit toistavat itse asiassa melko samaa kaavaa: Kotikunnaan hyvin kasvatetut ja herttaisen viattomat lapset, etenkin Nan ja Di, joutuvat leikkipuuhissa tai koulussa vastakkain karun maailman kanssa. Kummatkin tytöt ovat perin hyväuskoisia heitä huijaavien koulutovereiden kynsissä, samoin Walter. Jemin osaksi jää surra lyhytikäisiä lemmikkejä, ja Shirley jää täysin vaille huomiota. Näin kuvaten kirjan voisi saada kuulostamaan yksitoikkoiselta ja itseään toistavalta, mutta Montgomeryn syvällinen lasten tuntemus ja tietenkin hänen aivan omaa luokkaa oleva vaivihkainen huumorinsa pelastavat teoksen näiltä vaaroilta.
Lisäksi kehyskertomus tuo lukijoille jälleen pilkahduksen siitä moneen kertaan todetusta Montgomeryn taidosta kuvata marisevia ja rutisevia ja itsevaltaisia vanhoja setiä ja tätejä ja äitejä ja isiä. Tällä kertaa kyse on Gilbertin sukulaistädistä, joka on saapunut aluksi vain lyhyelle vierailulle, mutta visiitti venyykin kuukausiksi. Anna huokaa:
Koko elämä pyörii yhden ainoan kysymyksen ympärillä: Ei kai Mary Maria -täti pane pahakseen? Emme myönnä sitä, mutta se on totta. Mikä tahansa on siedettävämpää kuin kyyneliään jalosti pyyhkivä Mary Maria -täti.
Kirjan loppuosassa kuvataan toinen sattumus, joka koskettaa suoraan Annan elämää: kuvaan astuu Annan unelmavuosista tuttu rouva Dawson, jonka silloin tunsimme nimellä Helena Stuart (ja jonka nimi on aikaisemmin käännetty suomalaisempaan muotoon alkuteoksen Christine-nimestä). Kun Anna silloin aikoinaan opiskelijana heilasteli komean Roy Gardnerin kanssa, hän uskoi myös Gilbertin ja Helenan oleva pari. Näinhän ei tietenkään ollut, mutta nyt vuosia myöhemmin Anna tuntee taas orastavaa mustasukkaisuutta. Lopussa ristiriidat luonnollisesti ratkeavat, ja Gilbert lupaa viedä vaimonsa pitkälle matkalle Eurooppaan.
Ottaen huomioon sen vakavan masennuksen, jonka vallassa kirjailija oli 30-luvun lopussa, Annan perhe on kokonaisuudessaan ehkä vähän tummasävyisempi kuin vaikkapa myös myöhemmin kirjoitettu Anna opettajana. Mary Maria -tädin loppumaton negatiivisuus, lasten ristiriidat koulutoveriensa kanssa, Jemin pysyvä suru lemmikkien kuolemista ja Annan tuntemukset ikääntymisestä luovat tätä sävyä. Joka tapauksessa Annan perhe oli viehättävää luettavaa niin kuin Montgomeryn tekstit aina. Se avaa omalla kauniilla tavallaan tietä sarjan alkuperäisiin kahteen viimeiseen osaan, Sateenkaarinotkoon ja Kotikunnaan Rillaan.
