Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuori Annabelle, ulkonaisesti hyvän ja ainakin kovasti huolehtivan kodin tytär, on kostean ja pöllyisen bileillan jälkeen kadonnut kuin tuhka tuuleen. Etenkin hänen äitinsä Nora on mennyt aivan suunniltaan ja lojuu huoneessaan rauhoittavien lääkkeiden turruttamana, mutta kyllä tämä tapaus koskettaa koko Gullspångin pikkukaupunkia, varsinaista tuppukylää, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Paikallisten poliisivoimien avuksi lähetetään rikostutkijoita Tukholmasta, etunenässä Charlie Lager, joka yllätys yllätys onkin nainen, oikealta nimeltään Charline. Charlien saapumista Gullspångiin varjostaa se tosiasia, että hän on sieltä kotoisin ja on vannonut jättävänsä mokoman paikan iäksi taakseen. Mutta kliseisesti sanottuna Charlien on pakko todeta, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, ja hänen on kohdattava lapsuutensa ja nuoruutensa demonit: hänen äitinsä, jota hän kutsuu tuttavallisesti vain Bettyksi, on ollut vapaa ja taiteellinen luonnonlapsi ja siinä sivussa täysi juoppo.
Annabellea etsivät siis sekä tukholmalaiset ja paikalliset poliisit että suuri joukko vapaaehtoisvoimia, mutta hänestä ei löydy jälkeäkään. Hänen kavereitaan kuulustellaan, mutta se tuottaa vain vesiperän. – Samaan aikaan tämän katoamisjuonen ohella kirjassa kulkee kaksi muutakin tarinaa, jossa päähenkilöinä ovat Annabelle itse sekä mystiset pikkutytöt Alice ja Rosa, joiden epäterve suhde johtaa kammottavaan tekoon.
Annabelle-kirja on mielestäni loistava etenkin esikoisteokseksi, mutta kovin herkkämielisille lukijoille en sitä suosittelisi, sillä loppuhuipennus sisältää melko vastenmielisiä asioita. Ehkä sitten taas tällainen huomautus vain houkuttelee muita lukijoita… Joka tapauksessa etenkin Charlien henkilökuva on syvä ja uskottava ja nämä ominaisuudet ikään kuin tarttuvat hänen läheisiin ihmisiinsä, etenkin siihen Betty-äitiin, joka kirjan edetessä ärsytti minua yhä enemmän ja enemmän, mutta onhan sekin merkki taitavasta kerronnasta.
Annabelle sijoittuu hyvin korkealle viime vuosina lukemieni skandinaavisten dekkarien suuressa joukossa.
