Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muistan miten aikoinani tutustuin tähän Anna-sarjan myöhemmin lisättyyn osaan: olin tietysti lukenut suomeksi käännetyn sarjan ihan nuoresta alkaen jo moneen kertaan, mutta sitten sain jostain tietää, että mukana pitäisi olla myös kaksi kääntämätöntä teosta. Onneksi pikkukaupungin kirjaston kaukopalvelu toimi ja onneksi englanninkielen taitoni riitti sekä tämän kirjan että myöhemmän osan Anne of Ingleside lukemiseen. Tuntui ihan siltä kuin olisin saanut jonkin uuden ihanan lahjan! Teokset saatiin sitten lopultakin suomeksi vuonna 2002, kun WSOY kustansi Anna- ja Runotyttö-sarjoista uudet kauniit painokset.
Anna Shirley on siis Annan unelmavuosien jälkeen kihlautunut Gilbertinsä kanssa, ja nyt nuori morsian on saanut haastavan työpaikan Summersiden koulun rehtorina, samalla kun Gilbert viimeistelee toisaalla lääketieteen opintojaan. Kirja muodostuu suurelta osin Annan kirjeistä sulhaselleen; mukana on tosin myös perinteisen kaikkitietävän kertojan silmin nähtyjä jaksoja. Anna on siinä mielessä entisellään, että hän kohtaa jatkuvasti erikoisia ja usein tavalla tai toisella negatiivisesti värittyneitä henkilöhahmoja, jotka hän sitten sosiaalisten taitojensa, nokkeluutensa ja positiivisen luonteenlaatunsa avulla kääntää voitokseen.
Suurin uhka muodostuu kaupungin Pringle-nimisestä mahtisuvusta: Anna voitti heidän edustajansa kilpailussa rehtorin paikasta, joten katkeruus on käsinkosketeltavaa. Anna saa vanhoja papereita penkoessaan kuitenkin tietoonsa suvun muinaisesta jäsenestä kerrassaan häpeällisen faktan, mikä herättääkin sitten kauhua Pringleissä. Ei nyt siis ihan kiristystä Annan puolelta, mutta melkein… Sen jälkeen suvun jäsenet muuttavat suhtautumisensa nuoreen rehtoriin kuin taikaiskusta, noin kliseisesti ilmaistuna.
Kirjan henkilöistä kannattaa mainita vielä eräs Montgomeryn parhaiten kuvaamista henkilöistä eli Summersiden koulun matematiikanopettaja Katherine Brooke. Hän on oppilaiden pelkäämä, sarkastinen, elämäänsä pettynyt ja katkeroitunut nainen, joka tuntee syvää vastenmielisyyttä Annaa kohtaan. Katherine on niin elävä hahmo, että hänessä täytynee mielestäni väkisinkin olla hieman kirjailijan omakuvaa: 1930-luvulla Montgomery oli itsekin väsynyt, masentunut, sisimmässään yksinäinen ja monien huolien painama. Sitkeän taistelun jälkeen Anna luonnollisesti voittaa hänet ystäväkseen; Katherine tajuaa, ettei Annakaan ole aina elämän päivänpuolella paistatellut, vaan tämä on monta kamalaa kasvatuskotia läpikäynyt orpo.
Anna opettajana ei ole ollenkaan niin romaanimainen teos kuin vaikkapa edeltäjänsä Annan unelmavuodet. Kyseessä on paremminkin sarja pieniä kertomuksia, jotka kiinnittyvät Annan henkilöhahmon ympärille. Montgomeryn kirjailijantaito tulee niissä erinomaisesti esille: hän oli todellakin 1930-luvun puolivälin jälkeen jo kovin huonovointinen psyykkisesti, mutta teoksen huumori on taattua Montgomerya. Hän osaa nähdä erilaisten ihmisten koomiset piirteet ja kuvaa tälläkin kertaa, varsinkin samoin kuin Sininen linna -romaanissa, loistavasti vanhojen mummojen ja pappojen kitkerää tyranniaa, mikä sitten joutuu kuitenkin väistymään nuorempien henkilöhahmojen tieltä.
Mielestäni juuri tämä huumori ja henkilöiden taitava kuvaus pitävät Anna opettaja -kirjan tärkeänä sarjan osana. Kun Anna romaanin lopussa vihjailee Gilbertille muutaman kerran tulevasta yhteisestä kodista, jota hän nimittää Haavemajaksi, alkaa lukija jo odottaa seuraavaa osaa eli Anna omassa kodissaan -kirjaan. Mutta siitä sitten toiste lisää.
