Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anna Johnsonin äidin itsemurhasta on vuosi, isän itsemurhasta vuosi ja seitsemän kuukautta. Molemmat tappoivat itsensä samalla tavalla, hyppäämällä Beachy Headin kallionjyrkänteeltä alas mereen.
Äidin itsemurhan vuosipäivänä Anna saa nimettömän kortin: ”Itsemurhako? Mieti vähän.”
Tiesin sen. Olin aina tiennyt sen. Äitini oli minua kymmenen kertaa vahvempi – ja kadehdin edelleen hänen hyvää itsetuntoaan. Hän ei antanut koskaan periksi. Hän ei olisi tehnyt itsemurhaa.
Anna vie kortin poliisille. Sen ottaa vastaan Murray, eläkkeelle jäänyt rikosetsivä, joka työskentelee siviilinä paikallisen poliisiaseman vastaanotossa. Murray kiinnostuu tapauksesta, mutta tietää, että varsinaiset poliisit eivät innostuisi: tapaukset on taputeltu kasaan selkeinä itsemurhina, eikä yksi kortti sitä muuta miksikään.
Tapauksesta paljastuu kuitenkin uusia käänteitä, kun Murray tekee omia tutkimuksiaan ja toisaalta Anna saa uusia viestejä – joku haluaa varoittaa häntä, ettei asiaa saa viedä poliisille, tai käy huonosti. Lisäjännitystä tuo Annan elämäntilanne: hänellä on muutaman kuukauden ikäinen vauva, jonka hän sai yhdessä häntä auttaneen terapeutin kanssa.
Kyse ei siis ollut itsemurhasta. Oliko kyseessä sitten murha? Jos oli, kuka äidin murhasi, ja miksi? Juttu paljastuu pikku hiljaa, uusia käänteitä tippuu mukavasti kirjan edetessä. Osan käänteistä aavistin etukäteen, mutta tarina veti silti mukaansa todella tehokkaasti.
Clare Mackintosh on erittäin hyvä kirjoittaja. Esikoisteos Annoin sinun mennä oli todella hyvä, eikä kakkoskirja Minä näen sinut pettänyt. Kun saman tien tulee vielä kolmas näin hyvä kirja, niin ei voi kuin ihailla kirjailijan ahkeruutta ja osaamista. Mackintoshin tulevat kirjat nousevat näillä näytöillä välittömästi lukulistan kärkeen heti ilmestyttyään – sen verran taitavasti ja uskottavasti kaikki kolme trilleriä on rakennettu.
