Anna mennä -kirjan kansi kertoo paljon siitä, mitä kansien välissä tuleman pitää: on huumoria, mutta myös paljon vakavaa asiaa: on lahjoja ja juhlaviirejä, ja niiden keskellä kaksi huvittavan totista ja arkisen näköistä naista arkisissa vaatteissa. He ovat Rosa Meriläinen ja Saara Särmä, kaksi feministiä, jotka ovat kirjoittaneet reippaan opuksen sukupuolittumisesta ja patriarkaatista nykyajan maailmassa.
Kumpikin naisista, näistä täysiverisistä feministeistä – he ovat lisäksi perustaneet feministisen ajatushautomo Hatun – on opiskellut pitkälle yliopistossa, mutta siihen yhtäläisyydet sitten lähes loppuvatkin. Meriläinen on omien sanojensa mukaan ammattikehtaaja, eduskunnassakin siipiensä kantavuutta kokeillut kirjailija. Särmä on väitellyt tohtoriksi kansainvälisestä politiikasta ja on tullut tunnetuksi Congrats, you have an all male panel -kuvablogistaan, jossa naurettiin vakavalla äänenpainolla julkisuuden miehisille asiantuntijaryhmille ja jonka inspiroijana toimi muiden muassa itse David Hasselhoff, miesten mies.
Anna mennä rohkaisee naisia ja itse asiassa myös miehiä sukupuoliroolien ja jäykän patriarkaatin murtamiseen, sillä itse asiassa sovinismi ei sorra yksinomaan naisia, vaan asettaa miehillekin tukahduttavia rajoja. Kirja rohkaisee kehtaamaan, olemaan täydesti oma itsensä, hyppäämään tuntemattomaan kuin Meriläinen konsanaan uimahyppyharrastuksessaan. Hersyvän huumorin, joka on erityisesti Meriläisen ehkä vähän luonnosmaisille teksteille ominaista, sisällä kulkee vakava lanka. Persoonallinen on poliittista, kuten feministit totesivat jo vuosikymmeniä sitten.
Uskoisin että tämä kirja antaa paljon varsinkin nuorille naisille ja siis miehillekin, jotka puhuvat itsestään sillä kovasti tutulla toteamuksella: en ole feministi, mutta… Ehkäpä minä olen vähän liian vanha, juuri sellainen vuosikymmenten ikäinen feministi, kaikille Meriläisen ja Särmän heitoille, mutta enimmäkseen pidin Anna mennä -kirjasta ja sen riemukkaasta, vapauttavasta ja voimaannuttavasta sanomasta.