Karl von Schoultzin ensimmäinen nuortenkirja kertoo koulua käyvästä Anitasta ja hänen Töpö-isänsä perheestä ja Kalikkakylästä, jossa mustalaisheimo puutteellisissa oloissa asuu ja eläväisesti elää.
Autokolari muuttaa leirielämän. Anita jää rikkaan miehen, Linne-raklon auton töytäisemäksi ja suuri muutos-/hyvitysseikkailu alkaa.
Anita tärskystä selvittyään voittaa Jouko-sedän, mustalaistutkijan, avulla valtakunnallisen tietokilpailun ja pääsee televisioon sekä palkintomatkalle Tukholmaan. Tukholmassa tyttö etsii Taikonien, mustalaiskuninkaallisten, osoitteen ja viettää heidän seurassaan antoisan ajan ihmetellen, miten Ruotsissa kaikki on toisin: mustalaisetkin käyvät työssä.
Karl von Schoultz (1922–2013) kirjoitti Anitaa ennen, vuonna 1955, dokumenttikirjan Huoleton heimo, jossa paneutui mustalaisten elämään kertoen myös mustalaisten historiasta, tulosta Eurooppaan ja Suomeen, Ahvenanmaalle vuonna 1559. Hän oli ensimmäinen kaajo, joka saavutti kaaleiden hyväksynnän ja pystyi siten kertoilemaan mustalaisten arkielämästä.
Anita, mustalaistytössä kirjailija toteuttaa sen suuren suunnitelman, jota hän dokumenttikirjassaan kehitteli, eli järjestää mustalaisnäyttelyn Helsinkiin. Kirjan henkilöt saavat ihmeitä aikaan ja valtakunnan lehdet pääsevät kehumaan heimon osaamista käsitöiden, tanssin, musiikin taitajina. Sisätiloihin näyttelyhalliin rakennetaan oikeanlaiset olosuhteet, joissa mustalaiset elävät hajumajoineen hevosineen.
Mustalaisnäyttelyn menestys on niin suuri että Kalikkakylän kaaleet pääsevät muuttamaan ihmisten ilmoille ihmismäisiin asumuksiin ja oloihin.
Noin se juoni kulkee. Voi olla että nykynuori ei tartu tähän kirjaan, sillä mikään ulkoinen ei kosketa. Sadan matkustajan Ruotsin-laiva tosin on ja televisio, jossa Anita esiintyy. Ja josko tuo alun liikenneonnettomuus imaisisi vauhtiin mukaan – mene ja tiedä.
Toki ihminen tunteineen koskettaa aina aikakaudesta riippumatta.
Jospa unohdetaan ennakkoluulot – luokitus ’nuortenkirja’ ja mustalainen – ja hypätään rohkeasti mukaan kaikki kynnelle kykenevät: päästään sukeltamaan tutustumisenarvoiseen, mielenkiintoiseen, aitoon, osin menneeseen, oikeaan mustalaiselämään. Kirjan tekijä tuntee mustalaisensa, tietää mistä kirjoittaa. Kalle Hagert on Karl von Schoultzille tunnustuksen antanut ja kannuksensa jakanut (Huoleton heimo, 1955, takakansi):
– Vuosikausia on hän liikkunut parissamme, kulkenut yhtenä joukostamme markkinoilla, jopa oleskellut leireillämmekin. Tunnemme hänet hyvin, ja juuri sen vuoksi olemme hänelle uskoneet tietoja, joita emme kenellekään toiselle uskoisi.