Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Orjuudesta ja siirtomaa-ajoista on tullut viime aikoina luettua useampi kirja, harvan aihepiiri on kuitenkaan ollut aivan niin kutkuttava kuin Angola Jangan. Sarjakuva kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan Palmaresista, karanneiden orjien perustamasta valtiosta, joka sijaitsi Brasilian itäosassa 1600-luvulla. Palmares, tai ”Pikku Angola” kuten asukkaat sitä kutsuivat, sisälsi useita pieniä mocamboja, eli karanneiden orjien muodostamia yhteisöjä. Suurimpia näistä oli pääkaupunki Macaco, jossa eli noin 6000 ihmistä.
Marcelo D’Salete kertoo episodimaisessa sarjakuvassaan Macacon ja Palmaresin lopun ajoista, kun portugalilaiset alkoivat tosissaan painostaa pientä kapinallisvaltiota. Kaikkiaan yhdessätoista luvussa esitellään koko joukko ihmisiä, joista monella on jonkinlainen historiallinen esikuva. Historia on sarjakuvassa muutenkin poikkeuksellisen läsnä: jokainen luku alkaa oikealla kirjeellä tai muulla kirjoituksella, joka antaa hyvän näkymän siihen, mitä aikalaiset tai historioitsijat ovat Palmaresin tapahtumista ajatelleet. Tämä on hyvä ratkaisu, joka onnistuneesti tuo historiaa lukijaa lähemmäksi.
Aikaisemmin mainitsemani tarinan episodimaisuus johtuu siitä, että luvut ovat kerronnallisesti aavistuksen erillisiä toisistaan. Tarina kyllä etenee pääosin kronologisesti ja samoja henkilöitä esiintyy luvusta toiseen, mutta uusi luku ei useinkaan ala sieltä minne edellinen loppui. Lopputulos tältä osin melkein muistuttaa D’Saleten edellistä sarjakuvaa Run For It, joka olikin neljän lyhyttarinan kokoelma. Kun tilasin Angola Jangan oletin sen itse asiassa olevan hyvin samankaltainen kuin Run For It. Eipä suinkaan, Angola Janga on paljon laajempi ja kunnianhimoisempi, sarjakuvaksi se on yli 400 sivullaan valtava. Projektin kunnianhimoisuus on ehdottomasti ansio, mutta toisaalta se tuo esiin myös D’Saleten hienoiset puutteet tarinankertojana. Ongelmana on nimittäin se, että D’Salete ei ole oikein omimmillaan hahmovetoisessa kerronnassa.
Run For it -sarjakuvassa tämä ei vielä ollut niin ilmeistä, sillä lyhyttarinoissa ei ole samalla tavalla aikaa syventyä hahmoihin muutenkaan. Angola Jangassa vilahtelee kuitenkin tuon tuosta oikeita historiallisia henkilöitä, kuten Zumbi, yksi Macacon viimeisistä johtajista, sekä portugalilainen onnensoturi Domigos Jorge Velho, joka oli mukana lukuisissa taisteluissa Palmaresia vastaan. Sarjakuvassa hahmot jäävät kuitenkin omituisen persoonattomiksi, melkein statisteiksi omassa tarinassaan. Sinänsä taitavasti rakennettu tarina myös kärsii siitä, että samannäköiset hahmot on helppo sekoittaa toisiinsa. Tämä sarjakuva jos mikä hyötyy kovasti toisesta lukukerrasta.
Toisaalta jos tarinaa voi erityisesti jostain kehua niin siitä, että se onnistuu käsittelemään tapahtumia hyvin monitahoisesti. Myös valkoiset saattoivat taistella karanneiden orjien puolella, ja toisaalta solidaarisuus ei ollut itsestään selvää karanneiden orjien parissa. Sarjakuvan suurin tarinankaari liittyy juurikin omien parissa tapahtuneeseen petturuuteen, joka nähtävästi perustuu todelliseen tapahtumaan. D’Saleten tulkinta tämän tapahtuman syistä on mielenkiintoinen, traaginen ja sinällään aivan uskottava, joten pisteet siitä.
Sarjakuvassa on myös erinomainen liiteosio, josta löytyy muiden muassa sanasto, Palmaresin sodan kronologia sekä läjä hyödyllisiä karttoja. Kartoista käyvät ilmi Palmaresin sijainti ja sen asutuskeskukset, mutta sen lisäksi niissä on paljon sellaista tietoa, mikä ei oikeastaan liity enää itse tarinaan, mutta on kuitenkin lukijan kannalta mielenkiintoista. Yhdestä kartasta käy ilmi, että vaikka Palmares oli tunnetuin ja suurin orjien perustama yhteisö, niin se ei suinkaan ollut ainoa. Ympäri Brasiliaa löytyi karanneiden orjien perustamia kyliä ja asutuskeskuksia. Kahdesta kartasta käy myös ilmi, mistä päin Afrikkaa orjia ostettiin ja minne heitä kuljetettiin. Brasilia oli ehdottomasti suurin orjien ”vastaanottaja”, maahan päätyi kaikkiaan yli viisi ja puoli miljoonaa ihmistä.
Puutteistaan huolimatta Angola Janga on todella mielenkiintoinen tapaus, harvemmin pääsee lukemaan näin kunnianhimoista ja pieteetillä piirrettyä sarjakuvaa. Kaikesta näkee, että aiheeseen on todella haluttu paneutua. Suosittelen!
