Viime aikoina olen arvostellut useita sarjakuvia, jotka ovat tavalla tai toisella saaneet innoituksensa taiteesta. Voisi jo kuvitella, että yritän keräillä näitä tarkoituksella, mutta aivan sattumasta on ainakin toistaiseksi kyse. An Enchantment on jälleen yksi taiteesta innoituksensa saanut sarjakuva, tosin tämä tuntuu hieman vähättelevältä ilmaisulta ottaen huomioon, että koko tarina on eräänlainen kunnianosoitus Louvrelle.
Tarina alkaa juhlalla. Juhlakalu on selkeästi korkeassa asemassa oleva mies, kenties jopa presidentti, mutta hänen identiteettiään ei missään vaiheessa paljasteta. Joka tapauksessa koko häslinki on miehelle tyylittömyyden huippu. Pitäköön juhlaväki tunkkinsa, oma ura on jo loppusuoralla, ja mies haluaisi lopettaa kaiken mieluummin omin ehdoin ja niin nimetön mies livistää henkivartioiltaan Louvren sokkeloihin.
Suunnitelmiin tulee kuitenkin pian muutos, kun mies tapaa oudon naisen museon käytävällä. Kujeilevassa naisessa on eittämättä jotain outoa. Vartijat eivät tunnu näkevän häntä, ja miten nainen ylipäätään pääsi öiseen Louvreen vaikka hän ei kuulu juhlan vieraisiin? Vanhaan mieheen nainen saa joka tapauksessa eloa.
Naisen ja miehen keskustelut tuovat etäisesti mieleen Lost in Translationin, puhutaan elämästä ja siirtymäkohdista, koetaan epämääräistä surumielisyyttä niin kuin vanhoilla ihmisillä on tapana ja toki nautitaan myös taiteesta. Lopuksi taide ja elämä yhdistyvät joksikin uudeksi.
An Enchantment on vaikeasti luokiteltava teos, sillä en osaa sanoa, mihin genreen se oikein parhaiten menisi. Sarjakuvan luoja Christian Durieux itse käyttää sarjakuvastaan termiä graphic poem, joten sopeudun käyttämään samaa termiä, kun en parempaakaan keksi.
Samalla tavalla kun runoa on hankala selittää auki, niin An Enchantmentinkin merkitykset ovat monitulkintaisia. Eri ihmiset saavat siitä varmasti eri asioita irti. Tosin, jos taide ei yhtään kiinnosta, niin tästä kirjasta on syytä pysyä kyllä mahdollisimman kaukana, sarjakuva on selkeästi suunnattu taidemuseoiden ystäville.
An Enchantment on mielenkiintoinen tapaus. Sarjakuvalliseen kerrontaan sopivat mielestäni hyvin tällaiset vähän oudot, metaforiset tarinat, jotka nojaavat yhtä paljon visuaaliseen kerrontaan, kuin siihen mitä kirjoitetaan. Mielelläni näkisin vastaavaa enemmänkin. Mitenkään kokeelliseksi en sarjakuvaa kuitenkaan lähtisi luokittelemaan, sen kuvakerronta ja dialogi on kuitenkin sen verran perinteistä. Kauniisti kuvitettu ja kerrottu tarina hemmottelee museoiden ja taiteen ystäviä, mutta muille suosittelen sarjakuvaa varauksella.