Amorphis on tehnyt sanoituksensa koko uransa ajan englanniksi ja keikkaillut ympäri maailmaa, mutta siitä huolimatta se on hyvin suomalainen yhtye. Markus Laakson kirjoittama tarina korostaa asiaa. Intohimo, sinnikkyys, rehellisyys ja kotikutoisuus ovat kuvaavia adjektiiveja.
Tarina kulkee kronologisessa järjestyksessä. Vantaan lähiössä musiikillisia ensiaskeleitaan ottavat teinipojat eivät varmasti aavistaneet, että heiltä tullaan kysymään nimikirjoituksia Kalevalaan tai että joku tulee kirjoittamaan heidän yhtyeestään kirjan. Toisaalta he tuntuvat olevan 20 vuotta myöhemmin yhtä jalat maassa soittaessaan Euroopan suurilla lavoilla.
Vaikka Amorphis herätti kansainvälistäkin kiinnostusta nopeasti ja toinen levy, klassikko Tales from the Thousands Lakes, sai vuolaasti kiitosta, soittajille ei jäänyt juuri mitään käteen. Huono sopimus levy-yhtiön kanssa rassasi vuosia, mutta ei lannistanut. Moni asia loksahti kohdilleen vasta ennen vuonna 2006 ilmestynyttä Eclipse-levyä ja tämä tulee kirjassakin voimakkaasti esiin.
Vuosien varrella yhtyeessä tapahtuu monta miehistönvaihdosta ja luonnollisesti nämä tuovat draamankaarta myös kirjaan. Näitä kuten muitakin vaikeita asioita puidaan kiitettävän avoimesti ja äänessä on pitkä liuta soittajia ja taustahenkilöitä. Esimerkiksi laulaja Tomi Joutsen käsittelee omia vaikeita hetkiään kunnioitettavan henkilökohtaisesti.
Amorphiksen yli 25 vuoden ikäinen tarina on onnistuneesti kansien välissä. Vuonna 2015 ilmestynyt hieno Under The Red Cloud -levy tosin osoittaa, että tarina on vielä täysin kesken – tai ainakin erittäin hedelmällisessä vaiheessa.