Tässäpä kirja joka on täynnä suuria tunteita. Mitä ajatella, kun lääkäri kertoo syövän levinneen niin, ettei sitä voida parantaa? Paljonko aikaa on jäljellä?
Näitä pohtii tässä kirjassa levinneeseen syöpään sairastunut Pirjo Kainulainen (1964–2012). Kainulainen sairastui 36-vuotiaana rintasyöpään. Monista hoidoista huolimatta syöpä levisi ja lopulta vei voiton Kainulaisesta. Kirja on eräänlainen testamentti ja päiväkirja kirjailijan elämästä. Miltä tuntuu olla kuolemansairas potilas? Mitä ajatuksia se heräättääkään? Miltä tuntuu olla ammatiltaan potilas?
Ajattelin, että tätä kirjaa on vaikea selittää toiselle. Tämä kirja on luettava ja koettava ne sympaattiset ja inhimilliset tunteet. Totta kai kirjailijan puolesta on surullinen, mutta oli hienoa huomata millainen asenne sairauteen Kainulaisella oli. Periksi ei anneta! Itse luin kirjan vuorokaudessa. Oli vain pakko saada lukea, vaikka tiesi jo etukäteen miten kirjailijalle oli käynyt.
Vaikka kirjan aihe onkin rankka ja sisältää paljon tunteita, kirja on silti jotenkin rauhallinen ja sympaattinen.