Ahkera nuorten- ja lastenkirjailija Mila Teräs (s. 1975) käsittelee Amiraali-teoksessa nuoren miehen häilähtelevää maskuliinisuutta. Pikkukylässä kasvava Niilo on lukiolaisnuori, joka on pienestä pitäen ollut vähän erilainen kuin muut pojat. Vähän pehmeämpi, vähän tyttömäisempi. Niilo on nyt teini-ikäisenä sellaisessa elämänvaiheessa, jossa identiteetti on hakusessa, romantiikka mielessä ja elämän suuret kysymykset avoinna ja vastauksia vailla.
Romaanin nimi viittaa muun muassa perhosiin. Niilo asuu isovanhempiensa luona ja kirjan alussa löytää kellarista ukkinsa perhoskokoelman. Perhostenkeräily paljastaa perinteisen maskuliinisesta ukista pehmeämmän puolen. Parhaan ystävän Maran kanssa osoitetaan mieltä pysäköintialueen uhkaaman metsäluonnon puolesta. Kesätyöpaikalla terveyskeskuksessa on ystävällinen työkaveri Sinikka ja kanttiinin myyjätyttö, johon Niilo on ihastunut. Syrjäytyneen oloisen kaverin Hermannin kanssa pelataan, puhellaan ja hengaillaan. Siinä Niilon elämän puitteet.
Näistä aineksista Teräs rakentelee hienon nuoren miehen kesän kuvauksen. Kesään mahtuu ystävyyttä, rakkautta, seksiä; itsensä etsimistä ja löytämistä. Niilo hakee omaa tapaansa olla oma itsensä. Ei ihan mies, mutta ei kyllä nainenkaan. Parransänki, meikit ja kauniit vaatteet. Heikkoutta ja vahvuutta, sopivissa suhteissa. Mara tietysti kannustaa Niiloa olemaan oma itsensä, mutta kuinka saada vanhoilliset isovanhemmat ymmärtämään ja näkemään Niilo omana itsenään?
Amiraali on oikein onnistunut kirja. Se on oikein hyväntuulinen, positiivinen kuvaus identiteetin hakemisesta ja löytämisestä. Tarinaan mahtuu vähän varjopuolia ja vaikeuksia, mutta ne eivät ole pääasiassa. Vaikka Niilo asuu pikkupaikkakunnalla, Amiraali ei ole sellainen vaikea kaltoinkohtelun ja syrjinnän täyttämä tarina, jollaista saattaisi odottaa. Se on mukavaa se; tämän kertomuksen jännitteeksi riittää Niilon päänsisäinen vaikeilu itsensä kanssa. On mukavaa lukea välillä tarinoita, joissa asiat sujuvat yleisesti ottaen hyvin. Isovanhemmatkin ymmärtävät Niiloa lopulta oikein hyvin.
Amiraali on oikein mainiota luettavaa, kauniisti kirjoitettu ja tuo hyvin esiin sukupuolibinäärin ulkopuolista näkökulmaa.