Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Amerikkalainen tyttö on ensimmäinen osa kahden itsenäisen teoksen muodostamasta kertomuksesta ”Säihkenäyttämön loppu”. Se on monella tavalla järkyttävä, monella tavalla haastava — muttei kuitenkaan liian vaikea — ja monella tavalla erikoinen lukukokemus; jotakin sellaista, jota on pysähdyttävä miettimään, prosessoitava. Siinä mikään ei ole itsestään selvää, mikään ei oikeastaan ole sitä, miltä näyttää. On vain peitetarinaa, epätotta leikkiä täynnä totuuden säikeitä.
Tarinan henkilöhahmot elävät Seudulla, paikassa jonka yllä leijuu omituinen epätodellisuuden utu, seitinohut sellainen. Elivät, elävät, tulevat elämään; aikatasohyppelyt ovat olennainen osa teoksen kerrontaa. Niiden kautta henkilöhahmot ja heidän tarinansa punoutuvat toisiinsa, eskaloituvat epäilyn painostamaksi ja mystiikan varjostamaksi kokonaisuudeksi. Teos onkin samanaikaisesti sekä pelottava että kiehtova, lohduton mutta lohdullinen. Se on tarina rakkaudesta, erilaisista rakkauksista. Se on myös tarina yksinäisyydestä ja musiikista, tarina menetyksistä, kuolemasta. ”Katso äiti mitä ne ovat tehneet minun laululleni. Näyttää siltä että ne ovat tärvelleet sen nyt.”
Aivan ensiksi on Bule-lampi vuonna 1969. Ja amerikkalainen tyttö, hukkunut amerikkalainen tyttö, sekä nuori mies, hirttäytynyt nuori mies. Nyt estradi on valmis, näyttämö kävelykelpoinen. Valot, kamera, säihke, mitä vielä odotatte? Esirippu nouskoon, salaisuudet avautukoon.
Teoksestaan Ihanat naiset rannalla Monika Fagerholm sai vuonna 1994 Finlandia-palkintoehdokkuuden ja seuraavana vuonna Runeberg-palkinnon, Amerikkalainen tyttö palkittiin vuonna 2005 Ruotsin Finlandia-palkintoa vastaavalla August-palkinnolla. Fagerholm onkin siis eittämättä ansainnut paikkansa maamme maineikkaimpien nykykirjailijoiden kastissa. Sitä uskalsin olettaa jo ennen Amerikkalaista tyttöä, sen jälkeen olin vakuuttunut siitä.
Fagerholmin tapa kirjoittaa puhuttelee minua; hän ei tee siitä helppoa itselleen, ei lukijalleen. Amerikkalaisen tytön itsenäisen jatko-osan, Säihkenäyttämön, miltei valmiiksi kirjoitettuaan hän kirjoitti sen uudelleen, itse lukijana en ainakaan Amerikkalaisen tytön kohdalla selvinnyt pysähtymättä, palaamatta, ajattelematta. Suosittelisinkin lämmöllä tätä kirjaa niille, jotka haluavat etsiä ja löytää, ajatella ja oivaltaa. Ja ennen kaikkea lumoutua, hypnotisoitua sanoista ja niiden kauneudesta. Elämästä.
