Vuonna 2009 suomalainen liikemies Tapani Koivunen pidätetään Yhdysvalloissa. Koivunen on ollut mukana virolaisessa mylly- ja leipomoprojektissa, mutta hanke onkin paljastunut huijaukseksi ja Koivunen joutuu amerikkalaisten viranomaisten käsiin. Seuraavat kolme vuotta elämästään Koivunen kuluttaa amerikkalaisissa vankiloissa.
Koivunen viettää ensin viisi kuukautta tutkintavankeudessa, kunnes vapautuu takuita vastaan. Oikeudenkäynti on kuitenkin edessä, ja se enteilee pahaa. Koivusen väitetään syyllistyneen rikokseen, josta voi pahimmillaan saada 30 vuoden tuomion. Tilanne etenee Koivuselle epäsuotuisasti, ja hän joutuu pidemmän tuomion pelossa myöntämään syyllisyytensä. Koivunen tuomitaan lopulta vankilaan 24 kuukaudeksi.
Koivunen kertoo tarinaansa aluksi eri aikatasoilla. Hän selostaa kokemuksiaan huomattavan monisanaisesti ja yksityiskohtaisesti ja muistaa tarkasti pienetkin pikkuseikat. Välillä sorrutaan suoranaiseen jaaritteluun. Kun Koivunen pääsee ensimmäisen sadan sivun jälkeen kuvaamaan pelkästään vankilaelämää, kerronta muuttuu sujuvammaksi.
Koivunen kertoo vankitovereistaan, vankilan jatkuvasta ja elämää hankaloittavasta byrokratiasta ja mielivallasta sekä rasismista. Aikaansa kuluttaakseen Koivuinen opiskelee, pommittaa viranomaisia kirjeillään ja kuntoilee. Hän ehtii kokea myös vankilakapinan.
Koivusen vankilakokemukset ovat erikoisella tavalla lapsekkaita: saamiensa neuvojen vastaisesti Koivunen ei välttele muita vankeja, vaan tutustuu heihin sinisilmäisellä innokkuudella. Vankilat ovat kulttuurillisia ja älyllisiä sulatusuuneja, joissa on edustajia kaikista yhteiskuntaluokista. Koivusen asenne on ennakkoluuloton, ja hänen idealisminsa ajaa hänet helposti vaikeuksiin: vankilassa on eri säännöt kuin ulkopuolella, ja säännöt ovat harvoin oikeudenmukaisia. Rasismia esiintyy joka muodossa.
Koivusen kokemuksia sävyttää ennen kaikkea ulkopuolella odottavien ystävien ja sukulaisten valtaisa tuki, joka siivittää hänet vankila-ajan läpi. Hän saa ystäviä myös vankitovereistaan. Lopulta hänet karkotetaan Suomeen, jossa hänet vapautetaan saman tien. Tarinalla on katkeransuloinen loppu: vaikka Koivunen onkin nyt vapaa mies, hän ei voi enää palata Yhdysvaltoihin, lastensa kotimaahan.