On tarinoita, jotka alkavat todella herkullisesti, mutta jotka eivät lopulta täytä lukijan odotuksia. Sitten on niitä toisia, joiden alku ei aivan vakuuta, mutta jotka on lopulta luettava yhdeltä istumalta loppuun. Kun sinne on päästy, ne jättävät jälkeensä vielä hailakkaa lämpöä ja tyytyväistä hyrinää. Meri Kuusiston esikoisteos Amerikkalainen kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.
Tarina alkaa siitä, kun Susette löytää pesulasta amerikkalaisen jalkapallon. Tämä noin 30-vuotias elämässään hieman ulalla oleva nuori nainen ottaa pallon mukaansa ja alkaa projisoida siihen tunteita, joita hän ei uskalla todellisille ihmisille näyttää. Alkoholin, irtosuhteiden ja Seura-lehden täyttämä elämä muuttuu, kun vaipat ja Piltti-soseet tulevat mukaan. Leikkiäitiys on Susetten testi itseään ja yhteiskuntaa kohtaan. Työnnellessään palloa vainuissa ympäri kaupunkia hän opettelee ottamaan vastuuta ja havainnoimaan ympäristöään. Hieman sattumalta Susette kohtaa Hermannin, joka on sairaseläkkeellä ja erakoitunut katolle pakoon elämää ja erityisesti äitiään. Erikoisen ystävyyden aikana molemmat paljastuvat hiomattomiksi timanteiksi, jotka kantavat sisällään lapsuuden traumoja.
Kuusisto punoo tarinansa ovelasti. Se, mikä alkaa hieman puskafarssimaisesti, kasvaa lopulta koskettavaksi kertomukseksi inhimillisestä välittämisestä ja elämän traagisuudesta. Tarinaa seurataan vuoroin Susetten, vuoroin Hermannin silmin, ja kirjoittajan taitavuutta on, että heillä molemmilla on selvästi oma äänensä. Erityisen viehättävää on Hermannin tapa ilmaista itseään. Kerronnan pienet vivahteet sulattavat lukijan tuntemaan sympatiaa hahmoja kohtaan, vaikka Susette onkin kirjan alussa kaikkea muuta kuin mukava ja herttainen nuori nainen. Kirjasta kuorituu myös vähäeleistä ja lämmintä huumoria. Onhan tarinan lähtötilanne tietysti täysin koominen, vaikka alussa Susetten toiminta lähinnä kummastuttaa eikä naurata.
Meri Kuusisto tuli käsikirjoituksellaan toiseksi Otavan järjestämässä Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailussa. Mielestäni Amerikkalainen on kuitenkin paljon ehjempi ja kypsempi teos kuin kilpailun voittanut Tua Harnon Ne jotka jäävät. Suosittelen. Ehdottomasti.