Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lauri Mäkisen esikoisteoksen nimi on sitaatti Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesus ohjeistaa opetuslapsiaan. Viittaus on paikallaan, sillä kirja kertoo suomalaisista lähetyssaarnaajista 1920-luvun Ambomaalla.
Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on sekä historiallinen romaani että dekkari. Tarinan nykyhetkessä vuonna 1924 lähetyssaarnaajien rakentama, nyt jo vähäiselle käytölle jäänyt kappeli palaa. Pihalta löytyy pahoin loukkaantunut nainen, sisältä tunnistamattomaksi hiiltynyt ruumis.
Arvostettu näkijä haistaa syylliseksi noidan, Martan, joka on suomalaisen lähetyssaarnaajan Tobias Johanssonin ensimmäinen kastettu oppilas. Tobias on varma Martan syyttömyydestä, joten pelastaakseen oppilaansa Tobiaksen on löydettävä oikea syyllinen.
Asiaa penkoessaan Tobias tulee pöyhineeksi salaisuuksia, joiden olisi ollut hyvä saada levätä rauhassa, mutta kun asiat lähtevät avautumaan, prosessia ei voi enää pysäyttää.
Kerronta etenee kahdella tasolla. Nykyhetken rinnalla kulkee mennyt aika, joka taustoittaa tapahtunutta alkaen 1880-luvulta ja Tobiaksen vaiheista lähetyskoulussa. Menneet tapahtumat ja Tobiaksen päiväkirjamerkinnät kuvaavat lähetystyön vaiheita ja saarnaajien ja paikallisten valtaapitävien suhteita.
Paljolti kirjassa on kyse siitä, miten ideaalit rapistuvat. Tobias on puhdasotsainen, tiukka ja armoton lähetyssaarnaaja, joka on ehdoton pakanoita kohtaan: kaikista vastenmielisistä pakanatavoista on luovuttava. Lopulta vuosikymmenten työn jälkeen idealismi on karissut pois: kompromisseja on tehtävä, jotta lähetystyön suurempi hyvä on mahdollista.
Teos on ihmiskuvaltaan synkkä. Hyviä ihmisiä kirjasta ei juuri löydy, vaan jokaisella on omat motiivinsa ja omaneduntavoittelunsa. Jos joku onkin pyyteetön, hän saa kärsiä. Lähetyssaarnaajista piirretään kuva ihmisinä, jotka eivät ole sen parempia kuin muutkaan.
Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on hieno esikoisteos. Tarina hidastelee paikoin, mutta sen suurempaa valituksenaihetta en löydä. En lainkaan ihmettele, että kirja oli ehdolla Hesarin esikoispalkintoon ja voitti Vuoden johtolanka -kisassa kunniakirjan parhaana esikoisdekkarina.
