Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuka murhasi ja kenet? Tämän kysymyksen ääreen ovat pysähtyneet yhä uudet lukijasukupolvet. Paula Arvas ja Voitto Ruohonen ovat laatineet tuhdin historiapaketin sekä maailmalla – siis lähinnä länsimaissa – että Pohjoismaissa ja koto-Suomessa julkaistusta rikoskirjallisuudesta.
Lajin historia lähtee liikkeelle 1800-luvulta, jolloin sanomalehdistössä alettiin julkaista rikosnovelleja ja -kertomuksia; suuria nimiä olivat tietysti Edgar Allan Poe ja Arthur Conan Doyle, jotka eivät vieläkään ole täysin menettäneet asemaansa lukijoiden joukossa. Kuinkahan moni meistä on nuorena lukenut Baskervillen koiraa peiton alla taskulampun valossa jäykkänä kauhusta? Seuraavan vuosisadan alkua, erityisesti 1920- ja 1930-lukuja pidetäänkin sitten arvoitusdekkarin kultakautena, kun kaikille tuttu Agatha Christie aloitti merkittävän tuotantonsa. Silloin syntyivät myös lukuisat enemmän tai vähemmän kirjoittamattomat säännöt arvoitusdekkareille. Rikos ei saanut paljastua itsemurhaksi, yliluonnollisia piirteitä ei saanut esiintyä eikä palvelusväki osoittautua syylliseksi. Kun rikoskirjallisuuden genre on seuraavan lähes sadan vuoden aikana muuttunut ja kehittynyt huimasti, on näitäkin sääntöjä käytetty lähinnä rikottavina, semminkin kun Wallanderien ja Varesten maailmassa palvelusväki alkaa olla perin harvinaista.
Alussa oli murha kulkee eteenpäin täsmällisesti ja systemaattisesti esitellen ja analysoiden rikoskirjallisuuden eri lajeja ja suuntauksia ensin maailmalla, sitten Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa. Voisi ajatella, että tämän päivän lukijalla on edessään hyvin monipuolinen kimara erilaista rikoskirjallisuutta; vanhanaikaiset arvoitusdekkarit eivät ole menettäneet suosiotaan, mutta monenlaista moderniakin on saatavana sitä haluavalle.
Arvas ja Ruohonen ovat kirjoittaneet oikein mielenkiintoisen ja tarpeellisen perusteoksen meille rikoskirjojen ystäville. Ainakin minulle se toi eteeni sekä paljon vanhoja tuttuja että monia uusia nimiä – voi kun vain ehtisi lukea kaiken mitä haluaa! Kun kaikki muutkaan lukijat eivät luultavasti tunne kaikkia esiteltyjä teoksia, harmitti vähän, että monen juonta ja ratkaisuja oli reippaasti spoilattu. Kun tämän alan kirjailijoita on paljon, on tietysti tehtävä kompromisseja sen suhteen, ketä otetaan mukaan, ja tämä saattaa aiheuttaa harmia niissä lukijoissa, joiden nimenomainen lempikirjailija on jäänyt pois, mutta uskallan olettaa, että kirjallisesti tai historiallisesti merkittävimmät kirjailijat on kirjassa esitelty.
Tuhti paketti siis, muttei ollenkaan akateemisen kuiva tai vaikeatajuinen, vaan hyvin luettava ja mielenkiintoinen. Tärkeä teos kaikille rikoskirjallisuuden ystäville!
