Etelä-Korealainen Robin Ha on tottunut matkustamaan yksinhuoltajaäitinsä kanssa lomilla ympäri maailmaa. Niinpä äidin ilmoitus lomamatkasta Yhdysvaltoihin Alabamaan ei herätä niin paljon kummastusta kuin saattaisi. Robinin tyrmistykseksi tämä ”lomamatka” osoittautuu kuitenkin aivan muuksi kuin mitä on luvattu. Perillä odottaa äidin yllätys-miesystävä sukulaisineen ja nopeassa tahdissa miesystävästä tuleekin äidin uusi aviomies, ja Robin saa tyytyä uuteen elämään Alabamassa – vieläpä ilman kielitaitoa, totta kai.
Alku ei siis ole lupaava, eikä sitä ole jatkokaan, sillä sopeutuminen uuteen kouluun koulukiusattuna ei ota millään sujuakseen, eikä äidin uusi avioliittokaan ota tuulta allensa. Toisaalta, kuten muistelman mittaan käy ilmi, paluu Etelä-Koreaan olisi sekin vaikea pala nieltäväksi. Modernin pinnan alla lymyää konservatiivinen luokkayhteiskunta, joka ei katso yksinhuoltajia hyvällä. Robin Han onnelliset ja nostalgiset muistot kotimaasta eivät sittenkään kerro koko totuutta, kuten Robin itsekin oppii ymmärtämään.
Almost American Girl oli itselleni oikein positiivinen yllätys. Sarjakuvamuistelman piirustustyyli ei ehkä ole ihan omaan makuuni, mutta Robin Ha onnistuu kyllä siellä missä se on tärkeintä. Ensinnäkin kirjan emotionaalinen ydin on Robinin ja äitinsä suhde, ja Robin onnistuu hyvin kuvaamaan tätä suhdetta kummastakin näkökulmasta. Robinille äidin omavaltaiset päätökset näyttäytyvät jonkinlaisena petoksena, mutta toisaalta äidin historia ja kokemukset Etelä-Koreassa avaavat niitä syitä, miksi lähtö maasta oli äidin näkökulmasta jopa pakolliselta. Robinin huomiot Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen eroista ovat nekin mielenkiintoista luettavaa, kuten koko se kasvuprosessi, jossa hänestä vihdoin kasvaa kumpaakin kulttuuria luontevasti yhdistelevä koreanamerikkalainen.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja sujuvasti kerrottu sarjakuva kannattaa ehdottomasti laittaa lukulistalle, suosittelen!