Aikamoinen edelläkävijä tämä Alma Söderhjelm (1870–1949) tosiaan oli – ensimmäisiä suomalaisia naisylioppilaita, Pohjoismaiden ensimmäinen naisdosentti, Suomen ensimmäinen naisprofessori. Itsenäinen nainen yliopistomaailmassa aikana, jolloin sellaista ei vain tehty.
Merete Mazzarella on tarttunut Söderhjelmin elämään ja tiivistää sen hienosti napakan mittaiseksi kirjaksi. Kehyksenä Söderhjelm elää viimeisiä aikojaan Saltsjöbadenin sanatoriossa ja muistelee menneitä ja siinä ajatuksenvirrassa lukija saa kokea monet elämänvaiheet, Viipurin lapsuusvuosista Ruotsin ja Pariisin aikoihin, sisällissodan vuodet Helsingissä ja lopulta loppuvuodet Turussa.
Alma Söderhjelm eli itsenäistä elämää, eikä koskaan avioitunut. Söderhjelm luokiteltiin jo lapsuusperheessään tyttäristä niihin älykkäisiin, mutta rumiin, vaan eipä tuo pidätellyt: miehiä tuli ja meni, mutta kukaan ei jäänyt, syystä tai toisesta. Vapaan rakkauden puolestapuhuja eli värikästä elämää, mutta taisi lopulta olla kuitenkin vähän yksinäinen ja pohjimmiltaan ulkopuolinen, vilkkaasta seuraelämästään huolimatta.
Alma : Edelläkävijän tarina on mainio elämäkertaromaani, joka perustuu tarkkaan tutkimustyöhön, mutta kertoo Söderhjelmin elämästä rennosti, lähdeviitteisiin tukehtumatta, romaanin keinoin. En ollut itse koskaan kuullutkaan Söderhjelmistä, kunhan nappasin kirjan kirjaston tyrkkyhyllystä lähinnä Mazzarellaan tutustuakseni, mutta tulipahan siinä sivussa sitten näkökulmia 1900-luvun alun yliopistomaailmaankin.