Nuori Ethel elää nuoruuttaan 1930-luvun Pariisissa. Vanha ja rakas isosetä on testamenttaamassa hänelle arvotontin, jonne pitäisi rakentua kaunis malvanvärinen talo. Isosetä kuitenkin sairastuu, lopulta kuoleekin, ja perintö jää alaikäisen Ethelin isän haltuun. Isä alkaa rakennuttaa riskirahalla tontille asuinkerrostaloa, mutta lopulta rahat loppuvat, ja perhe joutuu vaikeuksiin. 1930-luku tuo mukanaan myös maailmanlaajuisen talouslaman, ja vähitellen koko Eurooppa alkaa valmistautua myös sotaan. Entinen porvariskodin rauha alkaa olla pelkkä muisto vain — samanlainen kaukainen muisto kuin perheen alkujuuret Mauritiuksen siirtomaaprovinssissa.
Kommunistien valtaannousu Venäjällä on tuonut monen mutkan kautta Pariisiin venäläisen aatelislesken lapsineen, ja toiseen nyt köyhyydessä elävistä emigranttityttäristä, Ksenjaan, Ethel ystävystyy koulussa. Ethel ihailee Ksenjaa ja kaikkea, mitä hän tekee ja edustaa. Myöhemmin ystävyys toki muuttaa muotoaan, ja lopulta aikuiseksi kasvaminen erottaa ystävykset toisistaan. Sodan syttyessä Ethel joutuu itsekin kokemaan, miten hankalaa elämä köyhyydessä ja nälässä voi olla.
Vuoden 2008 nobelistin J. M. G. Le Clézion tyyli kirjoittaa on värikäs ja tunteellinen. Hän uppoutuu kasvavan nuoren naisen aistimaailmaan ensin naiivinkin avoimesti ja välittömästi. Lopulta kirjan Ethel kuitenkin alkaa ymmärtää ympäristöään tarkemmin, ja monet asiat saavat syvemmän merkityksen. Alkusoitto on kaunis kirja, joka kyllä kannattaa lukea!