Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat

Tutkimusmatkani Olga Tokarczukin tuotantoon jatkuu. Tokarczukin läpimurtoteokseksi luonnehdittu kolmas romaani Alku ja muut ajat muistuttaa Päivän talo, yön talo -kirjaa, tämäkin on hajanainen kokoelma kummallisuuksia. Kirjan 60 vinjettiä kertovat Alusta, pienestä puolalaisesta kylästä, ja sen asukkaista 1900-luvun pyörteissä. Ensimmäinen katkelma rajaa Alun puitteet: on kaksi jokea, maantie, naapurissa kauppala ja linna, kukkula ja mylly.

Ensimmäisenä Alun asukkaista esitellään Genowefa, jonka tarina alkaa vuoden neljätoista keväästä, kun tsaarinarmeijan upseerit saapuvat hakemaan hänen miestään Michałia sotaan. Miehensä mentyä Genowefa huomaa olevansa raskaana. Pariskunnan lisäksi esitellään yhteisön laitamilla roikkuva Tähkä, linnanherra Popielski, katontekijän poika Paweł Boski ja näistä sitten sukupuut lähtevät kasvamaan. On Genowefan lapset, Tähkän lapset, Boskin sisarukset, Pawełin lapset, linnanherran suku (ja mystinen Peli, johon linnanherra uppoutuu).

Aika kulkee vääjäämättä ja puolalaiseen tapaan Alkukin jää jalkoihin. Michał palaa ensimmäisestä sodasta, mutta tulee toinen sota. Ensin saksalaiset kävelevät Alun yli, sitten tulevat neuvostoliittolaiset. Holokausti mainitaan, kommunismi nousee. Historia näyttäytyy kylän asukkaille lähinnä tuhoavana voimana.

Alku on vahvasti mytologinen paikka, yhdenlainen maailman keskus, jota arkkienkelit vartioivat joka puolelta. Tokarczuk nojaa vahvasti kristillisiin legendoihin, kansanuskomuksiin ja arkkityyppien tarinoihin. Vinjeteissä on toisaalta realismia ja historian pyörän käänteitä, toisaalta maagisia, yliluonnollisia tapahtumia. Aika kulkee sykleissä, asiat toistuvat ja ihmisen tehtävänä on etsiä järjestystä kaiken tämän mielettömyyden keskeltä.

Kaikkiaan Alku ja muut ajat on varsin hieno teos. Perinteisemmän romaanimuodon ystäville Aja aurasi vainajain luitten yli on varmasti se helpoimmin lähestyttävä Tokarczuk, mutta kyllä tällekin kannattaa tilaisuutensa antaa: Alku voi hyvinkin lumota lukijan.