Viime aikoina olen lukenut sen verran synkkiä kirjoja, että kaipasin marraskuun kaamokseen välillä jotain hieman kepeämpää. Divareissa käydessäni muistan aina tarkistaa dekkarihyllyn ihan vain siltä varalta, että jostain löytyisi vielä sellaisia Donald E. Westlaken kirjoja, joihin en ole ennen törmännyt. Ja nyt onnisti: pari euroa ei ole paha hinta hienosta konnatarinasta nimeltä Älkää ampuko baarimikkoa.
Charlie Poole on nahjus, joka hoitaa tappiollista pientä kapakkaa New Yorkin laitamailla. Kapakka on Järjestön omaisuutta, ja Järjestö käyttää baarin tappioita omien pimeiden ansioidensa pesuun. Charlielle järjestelyssä ei ole mitään vikaa. Ei ainakaan ennen kuin eräänä myöhäisenä iltana baariin ilmestyy kaksi miestä vakaana aikeenaan ottaa Charlie hengiltä. Pakoon on lähdettävä. Charlie päättää yrittää oikaista itseään koskevan väärinkäsityksen, sillä hän on vakaasti siinä uskossa, ettei Järjestöllä pitäisi olla ainuttakaan syytä haluta häntä päiviltä. Mutta niin tehdessään Charlie ajautuu yhä pahempiin ongelmiin.
Älkää ampuko baarimikkoa on Donald E. Westlaken varhaisia rikosromaaneja ajalta ennen Dortmunderia. Westlaken tavaramerkkimäiset huumori ja uskomattomat juonenkäänteet ovat kuitenkin jo tässä dekkarissa vahvasti läsnä. Charlien haluttomassa mutta olosuhteiden pakosta tehokkaassa hahmossa on mukana enemmän kuin pieni hippu tulevien tarinoiden veijareita. Kalevi Nyytäjän käännös on mukava tuulahdus 1970-luvulta. Kyllähän tämän tarinan parissa muutaman illan mielellään vietti! Suosittelen.