Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näistä novelleista puuttuvat pehmusteet, ne entisaikojen novelleihin kuuluvat jaaritukset kovan ytimen ympäriltä. On kolakka tunnelma. Vähän niin kuin huoneessa, jossa asutaan, mutta joka on riisuttu malli, standard, ei mikään de Luxe: ei tapetteja seinillä, tauluista puhumattakaan.
Sänky on, vaikka voi seksuaalisuutta muuallakin harjoittaa.
Kari Rissanen, maailmanmatkaaja, ei mikään maailmanrannanrellu, on kirjoittanut napakoita novelleja, jotka imaisevat sisuksiinsa niin, että kohta huomaa haukanneensa puolet kolmestakymmenestä kertomuksesta. Eikä ole tehnyt tiukkaakaan!
50 viran mies osaa tämänkin alan ja hallitsee sanomisen: eivät hukkaan ole menneet pakinoinnit ja kolumnoinnit lehdissä.
Eikä tuota seksuaalisuutta tarvitse joka paikassa harjoittaa, vaikka tilaisuus tulisikin, niin kuin novellissa Karkaaminen, jossa vanhemman miehen ja nuoren tytönhuiskaleen kolmen päivän retki alkoi Facebookista yöllä kahden aikaan:
– Mä voin karata sun kaa. – Oot kyllä liian nuori karkaamaan näin vanhan ukon kans. – Mut mukavan vanhan ukon. – Ai vai mukavan.
Pian ollaankin matkalla, jo samana yönä. Mutta ei mitään. Sattuu tällä kertaa niin hyvin, että teltan, makkarin, keittimen, näkkärin lisäksi pakatuksi matkaan lähtee myös moraali.
Kaikissa novelleissa ei välttämättä vanha moraali päde.
Luettavia juttuja on tarjolla monta, ovelin minusta on Kirjailija. Siihen viehätyin, kun tekijä sai vedäteltyä lukijaansa kunnolla höplästä: muka irtonainen elävä nainen, helposti otettavissa! Mutta öykkäröivä Luokanvalvoja yököttää vieläkin; kunhan katse ei vain kääntyisi Amerikkaan päin.
Tehokkaita, turhasta kromeluurista riisuttuja novelleja nykyajasta ja sen tuomista kiusoista ja kiusauksista.
Jostakin tulee ensimmäisenä mieleen, jos verrata pitää, Arto Salmisen proosa. Eivät mitkään Gogolin novellit, tai Tšehov. Kafka jo paremminkin.
Pidin tästä kirjoittamisen riisutusta mallista, Alastomasta takinkääntäjästä.