J. Pekka Mäkelä on palannut Alshainiin. Alas sijoittuu samalle Alshain-planeetalle kuin Mäkelän toinen kirja, vuonna 2006 ilmestynyt Alshain. Suuronnettomuusteema jatkuu: siinä missä Alshain kertoi planeetalle pudonneesta avaruusaluksesta, nyt on 40 000 kilometriä korkean avaruushissitornin vuoro romahtaa.
Avaruushissin pitäisi olla lujaa tekoa, eikä sen pitäisi pystyä noin vain kaatua. Mistä suuronnettomuus johtui? Kaatuiko torni itsestään, vai oliko onnettomuuden takana joku pahantahtoinen taho?
Asia selviää, kun asiaa tarkastellaan useammista näkökulmista. Ensimmäisenä puheenvuoron saa Mafalda, joka työskentelee turistioppaana hissitornissa ja joka sattuu juuri olemaan vuorossa, kun torni romahtaa. Vaikka viisi kertojaa käyvätkin läpi samat tapahtumat, kirjassa on perin vähän toistoa, sen verran erilaiset näkökulmat kertojille on saatu.
Mäkelä kirjoittaa hyvin: teksti on varsin suoraviivaista ja selkeää. Onhan toki melkoinen sattuma, että kaikki kirjan avainhenkilöt sattuvat kietoutumaan niin hyvin yhteen sinne, missä tapahtuu, mutta sallittakoon se. Kirja on kuitenkin taitavasti rakennettu ja uusia yksityiskohtia paljastuu tasaisesti kirjan edetessä, niin että kirjaa on vaikea laskea käsistään.
Alshain ja Alas ovat itsenäisiä teoksia, mutta samaa jatkumoa. Alas on vallan hyvin luettavissa, vaikka ei olisi Alshainia lukenutkaan – minä en muistanut kuusi vuotta sitten lukemastani Alshainista juuri mitään – mutta Alshainin tapahtumiin kyllä viitataan tässä kirjassa. J. Pekka Mäkelä on luvannut kirjoittaa yhteensä viisi kirjaa, jotka sijoittuvat Alshainiin. Sopii minulle.