Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Millaista on työnteko 2100-luvulla? Kovin selvää kuvaa siitä ei tästä kirjasta saa. Tanskalainen kirjailija Olga Ravn on kirjoittanut kirjan, joka koostuu joukosta numeroituja todistajanlausuntoja, jotka on kerätty avaruusaluksen työntekijöiltä. Niillä haluttiin selvittää ”työntekijöiden ja oleskeluhuoneissa olevien esineiden välisiä suhteita”.
Todistajanlausunnot ovat enimmäkseen varsin lyhyitä katkelmia. Muodoltaan Alaisia voisi pitää proosarunonakin; Ravn on myös runoilija, joten ajatus ei välttämättä ole kaukaa haettu. Katkelmissa aluksen työntekijät kertovat tuntemuksiaan, erityisesti liittyen aluksella oleviin merkillisiin esineisiin, mutta myös yleisemmin aluksen tapahtumiin. Yksi puhuttava aihe on ihmisten ja ihmistenkaltaisten työntekijöiden väliset suhteet.
Heti alusta alkaen on selvää, että avaruusaluksen tunnelma on vähintäänkin kummallinen. Todistajanlausunnoissa on häiritsevää aineistoa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa lausunto numero 6:
Milloin unet alkoivat? Varmaankin parin ensimmäisen viikon jälkeen. Unessa kaikki ihohuokoseni ovat auki ja näen, että jokaisessa on pieni kivi. Minusta tuntuu, etten tunnista itseäni. Raavin ja raavin ihoani kunnes se on verillä.
Ei muuta. Puistattavaa kirjallista trypofobian triggeröintiä; monessa kohtaa ajattelin, että onneksi kirjassa on vain tekstiä, eikä kuvia. Tekstistä rakentuu vähän kerrassaan tapahtumakulku, josta lukija voi hahmottaa, mitä avaruusaluksella on kenties tapahtunut. Aika vähän sanotaan suoraan ja selkeästi, mutta todistajanlausunnoista rakentuu tietynlainen tunnelma.
Alaiset oli odottamaton, yllättävä teos. Minua se viehätti kaikessa runollisuudessaan. Pieni teos onnistuu luotaamaan inhimillisyyden rajamaita ja työnteon mielekkyttä, vaikka sen puitteet ovat kaikkea muuta kuin sitä tavanomaisinta työelämää. Suomentaja Sanna Manninen on tehnyt hyvää työtä kirjan häiriintyneen tunnelman vangitsemisessa.
