Tasaisesta arjesta nauttiva kukkakauppias Hilla vaikuttaa varsin tavanomaiselta keski-ikää lähestyvältä naiselta, mitä nyt ehkä hieman liian kiltiltä. Ex-miehensä suostuttelusta Hilla myöntyy ottamaan nuoren Eeron TET-harjoitteluun, vaikka ajatus ei tunnukaan hirveän hyvältä. Aluksi Eero vaikuttaakin tyypilliseltä evvk-teiniltä, mutta pian käy ilmi, että Eeron ongelmien taustalla on pikemminkin välinpitämättömät vanhemmat, sekä tollo ja näköalaton kaveripiiri. Teinien maailmaa ihmetellessä Hilla joutuu kohtaamaan myös oman vaikean menneisyytensä ja yksinäisyyden tunteensa, millä on lopulta yllättävä vaikutus myös Eeroon.
Näiden kahden orastavaa ystävyyttä kuvastaa tarinassa kännykällä lähetettävä soita heti -tyyppinen hätäkoodi, mikä osoittautuu lopulta kummallekin varsin tarpeelliseksi. Kumpikin joutuu lopulta luottamaan toiseen tullakseen huomatuksi.
Älä unohda minua yllätti minut kyllä täysin. Tarina on yksinkertainen ja nopeasti luettu, mutta Anne Muhonen on silti onnistunut tuomaan lyhyeen tarinaansa todellista emotionaalista latausta. Mietin sarjakuvan luettuani, että tämä olisi ollut hyvin helppo pilata imelällä lopulla, mutta onneksi Muhonen ei päästä hahmojaan ja lukijoita liian helpolla. Vaikka Hilla on sarjakuvan päähenkilö, tarinan avainhenkilöksi nousee Eero, ja tapa jolla sarjakuva päättää hänen tarinansa todella yllättää. Melankolinen loppu tuntui hyvällä tavalla realistiselta, mutta onneksi myös toiveikkaalta. Loppu antaa myös hieman tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle, mistä pidin kovasti.
Hahmot siis toimii ja haluan tässä erityisesti kiitellä dialogia – aivan erityisesti Eeron puhumaa nuorisoslangia, joka näin vanhemman ihmisen silmään ainakin tuntuu hyvin autenttiselta. Kuvakerronta on Muhosella myös hyvin hallussa ja hänen herkkä kuvitustyylinsä sopii tarinaan oikein hyvin. Ehkä sarjakuva olisi voinut olla aavistuksen pidempi, mutta toisaalta, tarinassa on kaikki mitä tarvitaan, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Tiivis paketti, mutta toimii. Sarjakuvan kohdeyleisö on epäilemättä teini-ikäiset, mutta kyllä aikuisenkin kannattaa ottaa tämä lukulistalle. Puhutteleva ja kaunis tarina jää mieleen ja muistuttaa huolenpidon ja muistamisen tärkeydestä, tärkeä viesti kaikille.