Olen niin ihastunut Annika Erosen jännitysromaaneihin, että on ihan pakko ollut lukea ne kaikki. Tämä viimeisin, Älä unohda, Maret, oli sellainen, että kuuntelin sen kahteen kertaan!
Kirjassa mennään ikään kuin kahta tietä, ihaillaan maisemia ja tutustutaan ihmisiin. Sitten tullaan kohtaan, jossa nämä kaksi tietä yhdistyvät ja onkin vain se yksi tie ja kaikki asiat jotenkin vain loksahtavat paikoilleen.
Ensin kerrotaan Kirsistä, joka on varakas kolmen lapsen äiti, mutta joutuu käyttämään avustajia, koska on sairaskohtauksen saatuaan tuen tarpeessa. Hän on kuitenkin se, joka murhataan. Miksi? Sitä selvitellään koko kirjan matkan. Kirsi vaikutti olevan tyyppi, josta kukaan ei oikein tykännyt, koska hän kohteli kaikkia todella huonosti.
Sitten on Eston ja Maret, sisarukset, joiden kanssa kertoja ystävystyy ja viettää ihanaa aikaa, jopa niin, että on suhteessa Maretin kanssa, kunnes tapahtuu jotain ja kaikki hajoaa. Kolmikon yhteiselo on kuvattu niin, että itsekin olisi voinut olla mukana, vaikka ei ihan loppuun asti.
Kaiken keskellä on rikoskomisario Hannu Savolainen, joka saa tutkittavakseen tämän murhan, joka aluksi on olevinaan tapaturma. Alkaa selvitä yhtä sun toista. Hannun täytyy myös ottaa asiakseen se, mikä hänen työpariaan Siru Hakalaa vaivaa, kun tämä käyttäytyy hiukan omituisesti. Sitten on vielä koira, Redi, joka tulee Savolaisille hoitoon, kun sen isäntä joutuu sairaalaan. Liikuttavan ihanaa kuvausta vanhan koiran ja ihmisen tutustumisesta.
Annika Eronen osaa kertoa tarinaa niin, että lukija on heti otteessa. Pidin tavattomasti tyylistä, jossa on myös pieniä huumorikohtia, mutta erityisesti siitä, että mitään en voinut etukäteen arvata.