Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun rautaesirippu murtui Itä-Euroopassa ja Neuvostoliiton vaikutusvalta mureni, eripuraisen ja vastentahtoisesti yhteenliitetyn valtioliiton osapuolet Tsergovia ja Votskojek itsenäistyvät. Nuoren valtion on tärkeää päästä nopeasti mukaan kansainväliseen yhteisöön, mutta vain toiselle uusista maista on luvassa nopea perintöpaikka YK:n jäsenenä — toinen joutuu hakemaan vauhtia pidemmästä prosessista.
Monien järkevien, mutta suurimmalta osin kuitenkin järjettömien tai ainakin vaikeaselkoisten byrokraattisten perusteiden kautta lopullinen päätäntävalta Tsergovian ja Votskojekin jäsenyyskysymykseen annetaan puoliseniilille arkkipiispalle, joka tekee päätöksensä sen perusteella, kumpi maista pystyy osoittamaan omaksensa 1200-luvulta peräisin olevan pyhäinjäännöksen, Pyhän Ferghanan reisiluun.
Tässä vaiheessa kuvioon astuu mukaan synkkäilmeinen murtomies John Dortmunder. Hänen vanha kumppaninsa Tiny Bulcher on tsergovialainen sukujuuriltaan, eikä Tinyn pyytäessä apua sanota ei. Ongelma on se, että aito luu on valitettavasti votskojekilaisten hallussa, mutta ukkospilvellä on jälleen hopeareunus. Luu on nimittäin New Yorkissa, Votskojekin kelluvassa suurlähetystössä.
Ei keikka kerralla putkeen mene, ei tietenkään — tämä on sentään Donald E. Westlaken kirja! Itse asiassa näennäisesti onnistuva ryöstö on vain esinäytös sille, mitä vielä tapahtuu. Dortmunderille jää sen verran hampaankoloon, että hän aloittaa uuden ryöstön suunnittelun saman tien. Nyt hän on entistä kunnianhimoisempi: Tsergovia voittaa paikan YK:ssa, jos Dortmunder onnistuu kolmessa ryöstössä lähes yhtä aikaa!
Älä turhia kysele on jopa Donald E. Westlaken mittapuulla melkoisen monimutkainen sommitelma. Pienen ja tavanomaisen ryöstöretken vähittäinen muuttuminen suorastaan eeppiseksi kostoretkeksi on hersyttävää luettavaa. Huumori kukkii, kun vuosisatoja vanha luu putkahtelee esiin milloin mistäkin. Westlaken Dortmundereista ei koominen konnatarina juuri parane.
