Kicki Sehlstedt on ruotsalainen kriminologi ja toimittaja, eli hän edustaa molempia esikoisteoksessaan esitettyjä ammatteja. Keskeiseen rooliin kohoaa Aida Svantesson, italialaiset sukujuuret omaava verkkolehden toimittaja: hän käyttää ronskeja italiankielisiä kirosanoja ja ajelee reipasta vauhtia isoisältään perimällä Dolly-nimisellä Vespalla. Kriminologiaa edustaa professori Kajan Berglund, ja hänpäs onkin nimeltään alunperin Kaisa, Fazerin sinistä halajava suomalainen.
Mutta tämän romaanin varsinaiset päähenkilöt ovat koululaiset Matilda ja Amanda. He ovat lähteneet etsimään rahaa, hyväksyntää ja seksiäkin internetin pimeällä puolella: he pukeutuvat japanilaiseen tyyliin lolitoiksi, pikkutytöiksi mekkoineen ja pehmoeläimineen. Ja kysyntää riittää, sillä hyväksikäyttäjien piiri on laaja ja säälimätön.
Juuri tätä kirjoittaessani uutisissa kerrottiin äskettäin paljastuneesta suomalaisesta laajasta pedofiiliringistä, ja siksi kirjan aihe tuntuu pelottavankin ajankohtaiselta.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle alkukesän Tukholmassa. Sehlstedtin teksti on sujuvaa, runsas henkilögalleria pysyy hyvin koossa ja tunnelma on ahdistavan todentuntuinen; jännitys tiivistyy taitavasti loppua kohden ja ratkaisut ovat loogisia. Kaiken kaikkiaan kirja oli melko nopeaa luettavaa, mutta aihe on peräti vastenmielinen. Eihän se kuitenkaan tee tästä teoksesta huonoa tai turhaa, päinvastoin. – Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten kirjan nimi: alkuteos on nimeltään Sweet Lolita, mutta suomenkieliseksi otsikoksi oli valittu säe vanhasta, aika lailla ahdistavasta hengellisestä lastenlaulusta. Molempi parempi.
Ihan yliherkille lukijoille en tätä kirjaa suosittele, mutta valitettavan ajankohtaisuutensa takia se lienee meille muille tärkeääkin luettavaa.