Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuoden 2024 Nobelin kirjallisuuspalkinto meni oivalliseen osoitteeseen. Korealainen Han Kang voitti palkinnon ensimmäisenä aasialaisena naisena (ja ylipäänsä vasta 18. naisena) ja ensimmäisenä eteläkorealaisena. Valinta oli hieman yllättävä, mutta tuntui kuitenkin ilmeiseltä: Han kirjoittaa kirjallisesti korkealaatuista proosaa merkittävistä aiheista.
Älä jätä hyvästejä on Hanin tuorein kirja; neljäs suomennos on Hanin yhdestoista romaani. Suomentaja Taru Salminen saanee jatkaa Hanin suomentamisen parissa vastedeskin (olisiko seuraavana vuorossa vuonna 2011 ilmestynyt 희랍어 시간, joka ilmestyi vastikään englanniksi nimellä Greek Lessons). Siinäkin nämä Hanin tuotannon keskeiset piirteet yhdistyvät terävällä tavalla.
Kirjan pääosassa on Gyeongha, itsensä rajujen elämänmuutosten jälkeen lähes hengiltä nälkiinnyttänyt kirjailija. Hän saa yhteydenoton vanhalta ystävältään Inseonilta, joka muutti Soulista kauas Jejun saarelle hoivaamaan äitiään. Äidin poismenon jälkeen ystävä on jäänyt Jejulle asumaan, jolloin yhteydenpito on harventunut. Nyt Inseon pyytää sen kummemmin selittelemättä Gyeonghaa saapumaan soulilaiseen sairaalaan ja ottamaan henkilöllisyystodistuksensa mukaan.
Käy ilmi, että Inseon on loukannut itsensä puutöitä tehdessään. Varsinainen syy, miksi hän on Gyeonghan kutsunut hätiin, liittyy kuitenkin lintuun: Inseonilla on pieni papukaija, joka tarvitsee vettä ja ruokaa selviytyäkseen hengissä. Voisiko Gyeongha matkustaa välittömästi Jejulle huolehtimaan linnusta? Jejulla ei ole ketään, jonka voisi pyytää apuun.
Matka on vaikea, kiitos hankalien lumiolosuhteiden, mutta Gyeongha onnistuu pääsemään lennolle Soulista Jejulle. Matkanteko käy kuitenkin vielä vaikeammaksi, kun lumimyrsky käy entistä raskaammaksi. Subtrooppisella tulivuorisaarella ei kovin paljon lunta nähdä, mutta nyt myrsky on kammottava. Kirjan tämän osan esikuvana lienee vuonna 2016 Jejulle iskenyt kylmä aalto, joka jätti lähes sata tuhatta matkustajaa jumiin, kun lähes kaikki lennot peruttiin.
Jejulla on oma synkkä historiansa. 1940-luvulla saarella tapahtui Jejun kansannousu, jossa kommunistinen Etelä-Korean työväenpuolue nousi kapinaan vallanpitäjiä vastaan. Seurauksena oli runsaasti väkivaltaa, jonka seurauksena arvioiden mukaan jopa 10 prosenttia Jejun väestöstä kuoli. Joukkomurhat jatkuivat vielä Korean sodan puhkeamisen myötä. Asia vaiettiin Koreassa vuosikymmeniksi, mutta sittemmin totuuskomissiot ovat tuoneet julki tapahtunutta.
Tämä kaikki Gyeonghaa Jejulla odottaa. Han Kang ei tosiaan ole mikään hyväntuulen kirjailija, eikä Älä jätä hyvästejä ole mikään leppoisa kirja. Kaunis se kuitenkin on, ja vähän mystinen ja monitulkintainen. Arvostan: kirja nousee pelkkää menneiden hirmutekojen dokumentointia ylemmäksi ja kiinnostaa, vaikka tapahtunut ei niin koskettaisikaan. Samalla se tekee kirkkaan selväksi, millaisia kauheuksia Jejun ja Korean historiasta löytyy.
Onneksi on myös Taru Salminen, joka on saattanut romaanin suomentaa suoraan Han Kangin alkuperäistekstistä kulkematta välikielien kautta. Se on suuri ilo. Olettaisin, että Nobel-voiton myötä lisäsuomennoksille on tilausta; ainakin itse toivon saavani lukea lisää Han Kangin mielenkiintoisia kirjoja.
