Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kreikkalaisessa mytologiassa Akheron on Haadeen halki virtaava joki. Jokiahan Haadeessa piisaa; perinteisesti Akheron oli se joki, jonka yli Kharon kuolleita lautturoi (roomalaiset runoilijat antoivat tämän aseman Styksille). Kovin kalmaisissa tunnelmissa Saila Susiluodon samanniminen runokokoelma ei liiku, mutta Kreikassa kylläkin ja kreikkalaista mytologiaa sivuilta löytyy. Myös vettä on mukana runsaasti, Tiina Palokosken upeasta kannesta alkaen.
Susiluodon tyyli on enimmäkseen proosarunoa, runsaita tekstikappaleita. Välillä kappaleet hajoavat irtonaisemmiksi säkeiksi. Kokoelma on jaettu kolmeen osaan: ”käärme”, ”kaupungit” ja ”joki”. Kuvasto on myyttistä ja teksti mystistä. Tämä ei ole runoutta, jonka tarkoitus aukenisi jotenkin vaivattomasti ja selkeästi.
Silkkikukka rehottaa huoneessa joka lepattaa auringonliekissä. Ajattelen saleja, unien pitkiä käytäviä ja niiden loppuja, tarhurin käsiä. Levoton muovipussi leijuu meressä, kahvi jossa jäät vielä kolisevat. Että miten kalliita asiat ovatkaan nyt kun niiden todellinen hinta paljastuu. Kalvakka koputus oveen: ihme ei ole se että mehiläinen osaa laskea, vaan se ettei ihminen osaa.
Onneksi ei tarvitse ollakaan. On hyvin tilaa runoudelle, joka jättää jälkeensä vain kysymyksiä ja tunnelmia. Siinä Susiluoto on etevä: Akheronin tunnelma on mieleenpainuva. Sanat on aseteltu kauniisti ja harkiten. Kokoelma on rauhallinen ja mietteliäs, sen tunnelma asettuu mielessäni kuuman kreikkalaisen päivän raukeuteen.
ajattelen surua
ja käännän sille selkäni
