”Kunhan vain pääsen kotiin ja kaivamaan puutarhaani, olen kunnossa. Upeaa terapiaa, puutarhanhoito.”
Peggy Lee
Minä en ole aforismikirjaihminen, pikemminkin päinvastoin. Jostakin syystä en osaa tarttua niihin, arvostukseni niitä kohtaan kirjoina on heikoissa kantimissa. Vaikka olen minä hyviäkin aforismeja lukenut, onnistuneinahan ne ovat suorastaan loistavia.
Ajatuksia puutarhurille muodosti kuitenkin poikkeuksen sääntöön. Toisin kuin aforismikokoelmien perinteiset teemat rakkaus, ilo, suru ja elämänviisaudet, puutarhanhoito, ehkäpä tietynlainen ”puutarhahulluus”, hurahtaminen, sai minut kääntymään tämän teoksen puoleen – vaikka en itse puutarhaihminen olekaan. Lähipiiristäni löytyy kuitenkin ainakin yksi kyseisen diagnoosin omaava henkilö, jonka touhottamista seuranneena totean, että sangen monet teoksen aforismeista osuvat enemmän kuin naulan kantaan.
Toinen seikka, jonka haluan mainita puutarha-aforismien puolustuspuheessani on se mielenkiintoinen, ehkä vähän pelottavakin henkäys, joka minut joskus valtaa tietynlaisia, yleensä perin juurin säntillisiä, puutarhoja katsellessani. Tällöin ”Pensasaidoilla on korvat.” kuten englantilaisessa sananlaskussa osuvasti todetaan.
Siis suosittelen; tämän pikkukirjan parissa viettää mukavasti muutaman tovin, jonka lisäksi sieltä löytää osuvia lainauksia monenlaisiin tilanteisiin. Ja lahjakirja, siinähän nämä aforismikirjat vallan usein ovat omimmillaan.
”Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun.”
Martin Luther