Yritän nyt kirjoittaa arvion kaikkien aikojen suosikkikirjastani, Kurt Vonnegutin Ajanjäristyksestä.
Vuonna 2001 ajanjäristys heittää koko maailman kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja kaikkien on pakko elää 1990-luku uudestaan täsmälleen samalla tavalla kuin jo kerran aiemmin ilman, että kukaan voisi vaikuttaa mitenkään asioiden kulkuun. Tässäpä oivallinen viitekehys kunnon veijariromaanille tyypilliseen Kurt Vonnegutin tyyliin! Paitsi tietenkin nyt kävi niin, että kirjailijan mielestä homma ei toiminutkaan.
Kurt Vonnegutin Ajanjäristys kertoo siitä, kun Kurt Vonnegut yritti kirjoittaa edellä mainitusta aiheesta romaanin, mutta päätyikin pistämään lähes kaiken uusiksi. Samalla kirjailija sotkee faktaa ja fiktiota, tositarinoita ja keksittyjä juttuja oikeista ja keksityistä henkilöistä, näiden tapaamisista keskenään ennen ajanjäristystä ja ajanjäristyksen jälkeen, ensimmäisellä tai toisella kerralla. Vonnegut laittaa aikatasot kerralla niin sekaisin, että Teurastamo 5:n Billy Pilgrimkin olisi ihmeissään. Kilgore Trout on taas mukana, tällä kertaa maailman pelastajana siinä vaiheessa, kun vapaa tahto taas nytkähtää takaisin päälle. Ja nyt jos koskaan juoni on todellakin sivuseikka. Antakaa sedän tarinoida ja muistella menneitä!
Ajanjäristys on hieman hankala vinkattava. Homman pitäisi kai olla selvä sillä, että Vonnegut on ehdoton suosikkikirjailijani ja Ajanjäristys mielestäni hänen ylivoimaisesti paras teoksensa. Mutta ei — teos on niin täynnä viittauksia aiempaan tuotantoon ja vanhoihin henkilöhahmoihin, että kylmiltään luettuna tämä saattaa jopa jättää täysin kylmäksikin. Siispä vinkkaankin näin: lue koko Vonnegutin tuotanto (ehkä sentään Maatonta miestä lukuunottamatta), ja lue lopuksi pienen sulattelun jälkeen Ajanjäristys.