Poliisiupseeri Alan Grant viruu sairaalassa jalka paketissa tylsistymisen partaalla. Kirjapino vuoteen vieressä ei houkuttele, eivätkä pikaisesti käväisevät vieraat saa mieltä kohenemaan. Kun Alan saa käsiinsä pinon historiallisia muotokuvia, alkavat kyllästyneet aivosolut raksuttaa. Etenkin yksi muotokuva kiinnittää Grantin huomion, kuningas Rikhard III kuva. Suurena ihmistuntijana Grant ei pysty yhdistämään kuvaa kuninkaan tarinaan ja rupeaa tutustumaan historiaan syvemmin.
Grantin innostus ja salapoliisin ote tarttuu lukijaan ja historiaan syventyminen on nautinnollista luettavaa. Ajan tytär on kadonnut helmi. Kirja on kirjoitettu jo 1950-luvulla ja on osa poliisiupseeri Alan Grantista kertovaa sarjaa. Teos on kuitenkin itsenäinen teos ja Josephine Teyn suosituimpia. Kirja on sekoitus Takaikkunaa ja Da Vinci -koodia. Historia herää henkiin, vaikka kirjassa seuraamme Alan Grantia, joka lukee Rikhard III elämästä ja tutkii faktoja. Kirja saa kiinnostumaan Englannin kuninkaallisten historiasta. Lukija saa huomata, kuinka paljon maine perustuu siihen, mitä halutaan uskoa.